Ei ole.

Madonreikä kuvataan Einsteinin yleisessä suhteellisuusteoriassa kahta mustaa aukkoa yhdistäväksi ”oikopoluksi”, hypoteettiseksi tunneliksi aika-avaruudessa. Madonreiät eli Einsteinin-Rosenin sillat ovat matemaattisesti niin lyhytikäisiä, ettei niiden mahdolliseen olemassaoloon kiinnitetty pitkään aikaan mitään huomiota. Vuonna 1985 Kip Thorne työtovereineen esitteli kuitenkin ns. eksoottisen aineen, jolla madot saatiin säilymään entistä pidempään.

Periaateessa Einsteinin-Rosenin sillan voisi havaita. Jos se osuisi Maan ja jonkin kirkkaan kohteen väliin, se toimisi gravitaatiolinssinä, kuten muutkin massiiviset kappaleet. Madonreikälinssin muodostama kuvio voitaisiin erottaa muiden linssien aikaansaannoksista.

Toistaiseksi madonreiät ovat kuitenkin puhtaasti teoreettisia. Eikä niitä tätä nykyä ”tarvita”, sillä niitä ei minkään teorian mukaan synny luonnostaan samalla tavalla kuin esimerkiksi mustia aukkoja massiivisten tähtien kuollessa.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/1997

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtitieteen dosentti


toimittaja

Siipiveikkonen
Seuraa 
Viestejä1401
Liittynyt29.7.2010

Onko madonrei’istä näyttöä?

Isäntämies 13.05.2014 klo 18:10 JPI 11.05.2014 klo 16:33 Kiinalaiset tuloo: Kuopion torilta on löydetty jo maon syömä omena. Miten se on löytynyt jos mao on sen jo syönyt ? Mao & omena Se oli kyllä Volvomarkkanen, kerran avasin herneenpalon ja sain rysän päältä kiinni madon, luikerteli ulos herneestä ja kyllä. Siinä näkyi ihan selvä madon reikä.
Lue kommentti

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

offmind
Seuraa 
Viestejä14545
Liittynyt19.8.2008

Onko madonrei’istä näyttöä?

Prossimo Treno 16.07.2015 klo 08:47 Vuonna 1985 Kip Thorne työtovereineen esitteli kuitenkin ns. eksoottisen aineen, jolla madot saatiin säilymään entistä pidempään. Onko kenelläkään tarkempaa tietoa mitä tämä esitelty "eksottinen aine" on käytännössä? Vai onko pelkkää mileikuvitusta ja toiveunta? Jos on niin miten esittely tapahtui? https://en.wikipedia.org/wiki/Kip_Thorne#Wormholes_and_time_travel https://en.wikipedia.org/wiki/Negative_energy https://www.youtube.com/watch?v=GoNejagaoVs This...
Lue kommentti

“He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or, as his wife would have it, an idiot.” Douglas Adams

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017