Suomen kallioperästä löytyy runsaasti merkkejä muinaisesta tulivuoritoiminnasta.

Lapissa on Äkäslompolon ja Kittilän välissä matkailunähtävyytenäkin tunnetuksi tullut Linkupalon tulivuoripuisto, missä on runsaat kaksi miljardia vuotta vanhoja hyvin säilyneitä tulivuorien jäänteitä sekä purkaustuotteista syntyneitä kiviä, muun muassa niin sanottuja tyynylaavoja.

Kainuun liuskealueelta löytyy Jormuan ofioliitti, josta on tullut maailmankuulu, sillä se kiistatta edustaa noin 1900 miljoonaa vuotta vanhaa maankuoren liikunnoissa revennyttä merenpohjaa ja sille purkautuneita laavoja.

Jormuan ofioliitti on kuin kappale nykyistä valtameren keskiselännettä. Myös Helsingin Vuosaaressa ja Kaivopuiston edustalla Harakan saaressa on tyynylaavoja, jotka ovat syntyneet noin 1880 miljoonaa vuotta sitten merenpohjalle purkautuneista basalttilaavoista. Kaikki oli tuolloin täysin erilaista kuin nyt, eikä Suomesta ollut vielä tietoakaan, joten voimme pahemmin saivartelematta sanoa, ettei Suomessa ole ollut tulivuoria, vaikka ikivanhassa kallioperässämme on niistä merkkejä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2004

Vastaaja:


Martti Lehtinen


professori, museonjohtaja


Geologian museo, Helsingin yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018