Tiedossa ei ole, että Suomi olisi suunnitellut itselleen siirtomaata.



Sen sijaan toisen maailmansodan aikana Saksassa pohdittiin muiden kauaskantoisten kaavailuiden joukossa siirtomaiden uudelleenjakoa, ja tällöin vilahti esiin myös ajatus Suomen siirtomaasta. Asiaa pohtineissa maantieteilijäpiireissä esitettiin, että kanssasotija Suomi saisi kaivoksistaan tunnetun Belgian Kongon (sittemmin Zaire, nykyisin Kongon demokraattinen tasavalta). Tieto tästä ajatuksesta on Suomen ulkoministeriön papereissa, mutta Suomelle ei asiaa koskaan esitetty.

Itsenäisyyden alussa tiedetään myös pohditun, voisiko Namibian Ambomaasta tehdä Suomen siirtomaan. Tämäkään asia ei koskaan edennyt hajanaisia puheita pidemmälle.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2004

Vastaaja:


Ohto Manninen


sotahistorian professori


Maanpuolustukorkeakoulu

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5297
Liittynyt9.1.2011

Onko totta, että Suomi olisi joskus suunnitellut siirtomaata itselleen?

kun aurinkoenergian hinta putoaa rajusti, niin Suomen kannattaisi harkita ostamista pieni kaistale aavikkoa, minne siirtää teollista tuotantoa sekä maatalouden tuotantoa. Jo nyt Dubaissa aurinkosähkön hinta on vajonnut jo 50 euroon per MWh eikä sähkön hinnan pudotusnopeudelle ole näköpiirissä hidastumista. Sellaiselle sähkö-intensiiviselle teollisuudelle, joka kykenee käyttämään vain päiväsähköä eli voi skaalata tuotantoaan alas yön yli, niin sähkö on käytännössä siis jo halvempaa aavikolla...
Lue kommentti

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017