Tislattu vesi on vaarallista paljon juotuna, koska se voi häiritä vakavasti elimistön suola- ja nestetasapainoa.


Tislauksessa vedestä on poistettu suolat ja mineraalit, joten imeydyttyään suolistosta verenkiertoon se laimentaa haitallisesti näiden aineiden pitoisuuksia veressä.

Elimistö pyrkii korjaamaan tilannetta pikaisesti sekä pumppaamalla soluista suoloja ja mineraaleja vereen että imemällä vettä verenkierrosta kudoksiin. Nämä äkilliset muutokset haittaavat useimpia keskeisiä elintoimintoja mm. verenkiertoa ja hermoston toimintaa.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 6/1996

Vastaaja:


Aila Rissanen


Ravitsemustieteen dosentti


Tampereen yliopisto

kfa
Seuraa 
Viestejä2516
Liittynyt13.3.2008

Onko vaarallista juoda tislattua vettä?

Juomaveden suolapitoisuuden tulisi olla alle 0.06% jotta se olisi edes kelvollista. Kunnollinen juomavesi on käytännössä täysin suolatonta eli ihminen saa joka tapauksessa suolansa ruoan kautta. Elimistössä osmoosin kannalta hyvä puhdas juomavesi ja tislattu vesi ovat käytännössä samanlaisia.
Lue kommentti

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

MooM
Seuraa 
Viestejä5492
Liittynyt29.6.2012

Onko vaarallista juoda tislattua vettä?

kfa 11.04.2015 klo 13:40 Ertsu 02.01.2015 klo 17:24 Miksi sitten meriveden juominen on kuitenkin hengenvaarallista? Voisi kuvitella, että merivedessä on sopivasti suoloja ilman, että tarvitsee erikseen nauttia suolaa jossain muussa muodossa. Meriveden vaarallisuus johtuu siitä, että vedestä tulee kehoon paljon ylimääräistä suolaa. Jos juot edes yhden litran valtamerien vettä (suolapitoisuus 3.5%) niin saat siitä peräti 35 g suolaa. Itämeren pintaveden vesilitrasta saisit enimmilläänkin (alle 1...
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017