Onpa hyvinkin, mutta monet haitat ovat vielä niin sanotusti hämärän peitossa.

Parhaiten tunnetaan yöllä lentävien muuttolintujen törmäily korkeisiin valaistuihin rakennelmiin ja hiekkarannoilla kuoriutuvien merikilpikonnanpoikasten harhautuminen sisämaan valoja kohden. Eliöt ovat vuosimiljoonien aikana sopeutuneet säännönmukaiseen pimeän ja valoisan ajan vaihteluun. Keinovalo, joka on yleistynyt runsaan 50 vuoden aikana, on evolutiivisesti uudenlainen haaste.

Miltei kolmannes maailman selkärankaisista ja yli 60 prosenttia selkärangattomista lajeista on niukkaan valoon sopeutuneita yöeläimiä. Joillekin eliöille lisävalosta on haittaa, toisille hyötyä. Esimerkiksi useat lepakkolajit karttavat voimakasta valoa, mutta pohjanlepakko voi saada katulamppujen läheisyyteen harhautuneista hyönteisistä helpon aterian.

Myös ihmissilmälle näkymätön valaisinten ultraviolettivalo ja rakennetuista pinnoista heijastuva polarisoitunut valo voivat häiritä erityisesti hyönteisten aisteja. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vastaaja:


Jari Lyytimäki


vanhempi tutkija


Suomen ympäristökeskus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla