Vain B12-vitamiini on ravintoaine, jota kasvisruoka ei sisällä, joten sen saanti kannattaa varmistaa pilleripurkista.

Kaikkia muita tärkeitä vitamiineja, kivennäisiä, hiveniä sekä rasva- ja aminohappoja saa riittämiin monipuolisesta kasvisruoasta, joten aikuinen voi nauttia sitä huoletta. Kalsiumkaan ei ole ongelma, kun ruokavalio sisältää myös viljatuotteita, etenkin kokojyväleipää, sekä palkokasveja ja pähkinöitä. Vegaaninaisten on kuitenkin raskausaikana aiheellista nauttia kalsiumvalmisteita ja myös D-vitamiinia.

Lasten tilanne on ongelmallisempi, koska heidän elimistössään ei vielä ole ravintoainevarastoja. Leikki-iässä B12-lisä ja D-vitamiinitipat ovat välttämättömiä, kasvuikäiselle suositellaan kalsiumvalmisteita. Nuoruusiän kiivaan kasvun aikana energian saanti on turvattava nauttimalla ylimääräistä rasvaa. Maitotuotteita sisältävä laktovegetarinen kasvisruokavalio on lapsille ja nuorille parempi vaihtoehto kuin pelkkiä kasviksia sisältävä vegaanivalio.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/1997

Vastaaja:


Marja-Leena Ovaskainen


erikoistutkija


Kansanterveyslaitos

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Onko välttämättömiä ravintoaineita, joita ei saa kasvisruoasta?

Ylellä on dokkari missä on näivettynyt kasvissyöjä äiti jonka lapsi on selvästi kehityksestä jäljessä ja täysin äitinsä aivopesemä. Huostaanotot uhkasivat jne.
Lue kommentti

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018