Vain B12-vitamiini on ravintoaine, jota kasvisruoka ei sisällä, joten sen saanti kannattaa varmistaa pilleripurkista.

Kaikkia muita tärkeitä vitamiineja, kivennäisiä, hiveniä sekä rasva- ja aminohappoja saa riittämiin monipuolisesta kasvisruoasta, joten aikuinen voi nauttia sitä huoletta. Kalsiumkaan ei ole ongelma, kun ruokavalio sisältää myös viljatuotteita, etenkin kokojyväleipää, sekä palkokasveja ja pähkinöitä. Vegaaninaisten on kuitenkin raskausaikana aiheellista nauttia kalsiumvalmisteita ja myös D-vitamiinia.

Lasten tilanne on ongelmallisempi, koska heidän elimistössään ei vielä ole ravintoainevarastoja. Leikki-iässä B12-lisä ja D-vitamiinitipat ovat välttämättömiä, kasvuikäiselle suositellaan kalsiumvalmisteita. Nuoruusiän kiivaan kasvun aikana energian saanti on turvattava nauttimalla ylimääräistä rasvaa. Maitotuotteita sisältävä laktovegetarinen kasvisruokavalio on lapsille ja nuorille parempi vaihtoehto kuin pelkkiä kasviksia sisältävä vegaanivalio.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/1997

Vastaaja:


Marja-Leena Ovaskainen


erikoistutkija


Kansanterveyslaitos

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Onko välttämättömiä ravintoaineita, joita ei saa kasvisruoasta?

Ylellä on dokkari missä on näivettynyt kasvissyöjä äiti jonka lapsi on selvästi kehityksestä jäljessä ja täysin äitinsä aivopesemä. Huostaanotot uhkasivat jne.
Lue kommentti

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017