Varsinaiselta ”pullasorsalta” syysmuutto tuskin onnistuu lainkaan, ellei se lyöttäydy ”luomusorsien” matkaan.

Nuoret sorsat oppivat reitit ja talvehtimisalueet muuttamalla parvissa, kokeneempien vanhojen lintujen seurassa. Pullasorsilla ei juuri ole tähän mahdollisuuksia.

Ensimmäiset havainnot Suomessa talvehtivista sinisorsista tehtiin 1800-luvun lopulla. Ilmiö yleistyi 1900-luvulla nopeasti leutojen talvien ja ruokinnan myötä. Nykyään kaupunkien pullasorsat pysyvät läpi vuoden samoilla paikoilla ja pesivät kaupunkialueella talvehtimispaikkojensa lähellä. Jälkeläiset leimautuvat kasvuympäristöönsä ja jatkavat urbaanin elämisen perinnettä. Suurimpiin talvehtimiskeskuksiin on todennäköisesti jo kehittynyt oma paikallinen pullasorsakantansa, joka ei muuta.

Kaikki kaupungeissa talvehtivat sorsat eivät ole pullasorsia. Joukossa on myös villejä luomusorsia, jotka saapuvat sulana pysyviin ja helppoa ruokaa tarjoaviin talvehtimiskeskuksiin satojenkin kilometrien päästä. Keväällä ne hajaantuvat omille tahoilleen pesimään. Niiden jälkeläisiltä syysmuutto onnistuu normaaliin tapaan.

Sorsat kuitenkin ovat paikkauskollisia, joten hyvän talvehtimispaikan löydettyään linnut yleensä palaavat sinne seuraavaksi talveksi. Sinisorsia talvehtii Suomessa myös täysin luonnonvaraisina.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006

Vastaaja:


Hannu Pöysä


tutkimusprofessori


Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joensuu

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018