Varmaa vastausta ei tietenkään ole.

Apinamaisten esivanhempiemme kykyjä voi kuitenkin pohtia sen perusteella, mitä nykyapinat ja muut eläimet osaavat.

Viittomakieltä ihmisapinoille opettaneet tutkijat ovat kertoneet kasvattiensa pilailevan ja onnistuessaan ”hyrisevän tyytyväisyyttä”. Itse olen kuullut, kuinka ahdistelluksi joutunut paviaani räkättää ja jatkaa sitä pinteestä päästyäänkin. Kummassakin tapauksessa nauru on merkki hermostollisen jännitystilan laukeamisesta – ehkä osin sen laukaisijakin.

Yhteinen nauru puolestaan vahvistaee sosiaalisten eläinten ryhmäntunnetta. Todennäköisesti jo hyvin varhaiset esi-isämme nauroivat; naurun aihe vain kehittyi monipiippuisemmaksi sitä mukaa, kun symboleja opittiin yhä paremmin käsittelemään mielessä ja sanoin.

Itku on varmasti vielä vanhempaa perua kuin nauru. Kaikki ääntelemään kykenevien selkärankaislajien poikaset kutsuvat emoaan ääntelyllä, joka voidaan tulkita itkuksi.

Selvää voimallista aikuisitkua lienee kuitenkin vain ihmisellä. Ihmisyhteisöt kasvoivat jo kauan sitten suuremmiksi kuin muiden isojen kädellisten, ja voimakkaat, helposti tajuttavat signaalit, kuten itku, auttavat yksilöitä selviytymään suuressa joukossa. Ryhmän aikuinen jäsen reagoi turvavetoomukseen, vaikkei olisikaan itkijän perhesukulainen.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/1997

Vastaaja:


Ilkka Koivisto


FT, biologi


Helsinki

Aamupäivä on monelle paras aika opiskella.

Ihanteellinen oppimisen ajankohta osuu aamupäivään, vaikka yksilöllisiä erojakin löytyy, osoittavat Helsingin yliopistossa tehdyt tutkimukset.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on saatu selville, että yliopisto-opiskelijoiden arvosanoihin vaikuttaa epäsuhta itselle ominaisen vuorokausirytmin ja luentojen ajankohtien välillä.

Etenkin iltavirkkujen opinnot kärsivät, jos heidän luentonsa alkavat aikaisin. Aamuvirkkuja haittaavat myöhäiset oppitunnit, mutta selvästi vähemmän.

Parhaat oppimisen hetket ovat sellaisia, jossa opiskelija tuntee tilanteessa kiinnostusta ja kokee, että hänellä on taitoja. Tilanteessa täytyy myös olla sopivasti haasteita, ei liikaa eikä liian vähän.

Vastaajana Katariina Salmela-Aro,

kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Lempi lievittää kohmeloa. Kuva: Getty Images

Läheisyys lievittää kurjaa oloa.

Alkoholi vaikuttaa ihmisen kaikkeen toimintaan, myös hormoneihin. Sen tiedetään nostavan testosteroniarvoja myös naisilla.

Testosteronia pidetään "pelin ja leikin" hormonina. Se lisää seksuaalista halukkuutta. Mikäli seksi jää esimerkiksi vahvan humalan vuoksi toteutumatta, voi olla, että halukkuus siirtyy myöhempään ajankohtaan, kun keho toipuu humalasta.

Toinen asia, joka vaikuttaa, on uskomus. Usein kuulee sanottavan, että seksi auttaa krapulaan. Jos näin uskoo, niin siltä voi myös tuntua. Pelkkä läheisyys ja kosketuskin lievittävät kurjaa oloa, sillä kosketus lisää elimistön mielihyvähormoneita. Sekin voi selittää asiaa.

Vastaajana

Katriina Bildjuschkin,

Seksuaalipedagogi,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

ID10T
Seuraa 
Viestejä2515
Liittynyt3.10.2007

Miksi krapulassa haluttaa?

Itse näkisin, että kyseessä on joku sisäänrakennettu eloonjäämisvietti. Krapulassa (ja kipeänäkin) useasti elimistö päättää, että jos tämä on hengenmenoksi, niin yritetään nyt ainakin levittää geenejä vielä kerran, kun ei tiedä tuleeko siihen enää mahdollisuutta.
Lue kommentti