Jääkarhuilla on paksun turkin ja ihonalaisen rasvakerroksen ansiosta erinomainen lämmöneristys.

Tämän lisäksi jäähtymistä hidastavat eläimen suuri koko ja kyky tuottaa lämpöä kudoksissa.

Jo kymmenkiloiset pennut pysyvät tasalämpöisinä 30 asteen pakkaseen saakka pelkän lämmöneristyksen avulla, eli kiihdyttämättä lainkaan aineenvaihduntaansa. Kun pakkasta on 45 astetta, pennut lisäävät aineenvaihduntansa nopeutta noin kolmanneksen. Jos olot vaativat, ne voivat jopa kolminkertaistaa sen vauhdin, joten niillä ei ole hypotermian vaaraa arktisen talvenkaan aikana. Aikuisilla lämpötilarajat ovat vielä paljon alemmat kuin pennuilla.

Jääkarhun uidessa hyisessä vedessä turkin lämmöneristyskyky heikkenee, mutta ihon¬alainen rasvakerros ja pintaverisuonien supistuminen estävät sisikunnan jäähtymisen. Koska pennuilla ei vielä ole paksua rasvakerrosta, ne jäähtyvät vedessä aikuisia yksilöitä nopeammin.

Aikuinen jääkarhu on yleisesti ottaen varustautunut niin hyvin kylmää vastaan, että ylilämpö on sille suurempi uhka kuin hypotermia. Ylilämpö voi kehittyä, jos karhu joutuu esimerkiksi juoksemaan liian lämpimässä ympäristössä. Hölkkäävät jääkarhut läähättävät kovallakin pakkasella koirien tapaan, sillä kaikki lämpö ei poistu turkin läpi.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2007

Vastaaja:


Esa Hohtola


eläintieteen dosentti


Oulun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018