Täyttöastetta enemmän vaikuttaa täyttötiheys. Kuva: Shutterstock
Täyttöastetta enemmän vaikuttaa täyttötiheys. Kuva: Shutterstock

Kulutuksen ratkaisee pitkälti käyttötapa.

Eniten sähköä syö väärä sijoitus. Huono ilmankierto jääkaapin ympärillä helposti kaksinkertaistaa kulutuksen: lämpö ei poistu esteettömästi lauhduttimelta, ja koneisto käy tauotta.

Lähellä oleva patteri tai astianpesukone voi lisätä kulutusta viidenneksen. Kulutus kasvaa 25–40 prosenttia, kun ympäristö lämpenee 25 asteesta 32 asteeseen. Suomessa jääkaappi asennetaan usein keittiökalusteeseen, jolloin se kuluttaa normaalia enemmän.

Energiatesteissä jääkaappi pannaan 25-asteiseen testihuoneeseen ja sähkönkulutus mitataan tyhjästä, viiden asteen lämpötilaan säädetystä jääkaapista. Ovea ei avata, mutta Työtehoseuran mittauksista tiedetään, että oven tiheä avaaminen lisää sähkönkulutusta 15–20 prosenttia.

Täyttöaste ei vaikuta suuresti kokonaiskulutukseen. Elintarvikkeisiin sitoutuu kylmää, ja siksi täysi kaappi voi kuluttaa vähemmän kuin vajaa.

Kulutus kasvaa aina, kun laite joutuu jäähdyttämään elintarvikkeita. Sähköä menee sitä enemmän, mitä lämpimämpiä tuotteita kaappiin pannaan.

Jääkaapin peruslämpötila on usein viisi astetta. Jokainen aste kylmempään lisää kulutusta noin 5 prosenttia.

Vastaajana Tarja Marjomaa,

tutkija, Työtehoseura.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2016

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018