Ihmisen elimistö tuottaa täydessä levossa hiilidioksidia 0,2 litraa minuutissa ja maksimaalisessa fyysisessä rasituksessa 2,5–3,0 litraa minuutissa.

Työssä käyvä tai muuten aktiivinen ihminen tuottaa vuorokauden mittaan keskimäärin 0,6–0,9 litraa hiilidioksidia minuutissa. Tästä kertyy vuodessa 300 000–500 000 litraa. Puoli miljoonaa hiilidioksidilitraa painaa noin tuhat kiloa.

Yli nelihenkinen perhe tuottaa hiilidioksidia suunnilleen yhden auton verran. Tavanomaisista hiilivetypolttoaineista kuten bensiinistä ja dieselistä syntyy loppukäytössä hiilidioksidia noin 3,1 kiloa käytettyä polttoainekiloa kohti. Jos bensiiniautolla ajetaan vuodessa 20 000 kilometriä ja auto kuluttaa keskimäärin 8 litraa sadalla kilometrillä, saadaan vuotuiseksi polttoaineenkulutukseksi 1 600 litraa. Tämä tuottaa noin 3 720 kiloa hiilidioksidia, mikä vastaa 4–6 ihmisen vuotuista hiilidioksidituotantoa.

Toisin kuin fossiilisista polttoaineista syntyvän hiilidioksidin ihmistuotteen ajatellaan kuitenkin kuuluvan luonnolliseen hiilikiertoon. Meidän hönkäilemämme hiilidioksidihan on peräisin viljasta, kasviksista, lihasta ja muusta bioenergiasta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2006

Vastaaja:


Anssi Sovijärvi ja Nils-Olof Nylund


kliinisen fysiologian professori ja johtava tutkija


Helsingin yliopisto ja VTT Prosessit

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018