Käteisen määrästä maailmassa ei ole olemassa aivan tarkkaa arviota.

Kansalliset keskuspankit tietävät kyllä kulloinkin liikkeeseen laskemansa käteisen kappalemäärät ja arvot, mutta kun varat muunnetaan laskelmaa varten johonkin yhteiseen valuuttaan, kuten Yhdysvaltain dollariin, vaihtokurssit heiluttelevat niiden arvoa.
Kattavimpia tilastoja kansainvälisistä rahamarkkinoista kerää Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, mutta kaikkien valtioiden tietoja ei niistäkään löydy. Yleisesti ottaen kehittyneissä teollisuusmaissa käteisen osuus bruttokansantuotteesta on 5–10 prosenttia, kehittyvissä kasvutalouksissa ja Aasiassa tavallisesti enemmän.
Koko maailman bkt:n IMF arvioi viime vuonna olleen 57 843 miljardia Yhdysvaltain dollaria, joten todennäköisesti maailmassa on liikkeessä käteistä 2,9–5,7 triljoonaa – eurooppalaisen ilmaisutavan mukaan biljoonaa eli miljoonaa miljoonaa – Yhdysvaltain dollaria.
Maailman suurin käteisvaluutta on tätä nykyä euro, kannoilla seuraa Yhdysvaltain dollari. Euroissa oli viime vuonna käteistä noin 829 miljardia, mikä teki euroalueen yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta runsaat yhdeksän prosenttia. Yhdysvaltain dollareita oli kierrossa liki 890 miljardin arvosta, hieman yli kuusi prosenttia maan bkt:sta.
Suomesta oli vuoden 2009 loppuun mennessä laskettu liikkeelle euroseteleitä 9,4 miljardia euroa ja kolikoita noin puoli miljoonaa – eli yhteensä noin 5,8 prosenttia vuotuisesta kansantuotteesta.
Kansallisten keskuspankkien liikkeelle laske­mien kolikoiden ja setelien määrä ei välttämättä kerro sitä, missä raha käytetään, sillä raha liikkuu valtiollisten rajojen yli. Esimerkiksi Yhdysvaltain dollareista lähes kaksi kolmasosaa on liittovaltion ulkopuolella, euroista noin neljännes euroalueen ulkopuolella. Suomesta 2009 liikkeeseen lasketuista euroseteleistä enää arviolta 60 prosenttia kiertää Suomessa.

Vastaaja:


Kari Takala


Johtava neuvonantaja


Suomen Pankki, Maksuvälineosasto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018