Holstein tuottaa yleensä enemmän kuin ayshire. Kuva: Shutterstock
Holstein tuottaa yleensä enemmän kuin ayshire. Kuva: Shutterstock

Parhaisiin lypsäjiin 40 tölkillistä.

Maito muodostuu lehmän utareessa maitoa erittävissä soluissa. Lehmä lypsetään yleensä kaksi kertaa päivässä, ja kerrallaan lypsettävä maitomäärä voi olla yli 40 litraa, mutta tyypillisesti se on suomalaisella lehmällä noin 15 litraa. Tämä on siis se määrä, mikä mahtuu lehmään.

Maidontuotanto alkaa, kun lehmä poikii eli synnyttää vasikan. Ensin päivittäinen maitomäärä lisääntyy noin kuukauden ajan, sitten se alkaa pikkuhiljaa laskea. Vuodessa lehmä lypsää keskimäärin noin 8 200 litraa. Yksilöiden väliset erot ovat kuitenkin suuria: parhaat yltävät jopa kaksinkertaiseen tuotokseen.

Lehmä poikii yleensä joka vuosi, ja aina ennen poikimista se pannaan umpeen, eli lypsäminen lopetetaan pari kuukautta ennen poikimista. Koko elinikänsä aikana lehmä ennättää tuottaa maitoa keskimäärin 26 000 litraa.

Ennätysyksilöt pystyvät paljon parempaan. Navetassa järjestetään juhlat, kun lehmä on lypsänyt 100 000 litraa. Tällaisia ”satatonnareita” on Suomessa yli 4 000.

Lehmien maidontuotto on noussut huimasti jalostusvalinnan sekä parantuneen ruokinnan ja hoidon myötä. Samaan aikaan lehmien ja lypsykarjatilojen määrä on vähentynyt. Lehmiä on Suomessa nyt 385 000, eli yksi lehmä tuottaa maitoa 14 ihmiselle.

Vastaajana Marketta Rinne, professori, Luonnonvarakeskus, Jokioinen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2016

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017