Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2013

Auringon energiantuotanto kuluttaa massaa noin neljä miljoonaa tonnia sekunnissa.

Aurinko on kuitenkin suuri kappale. Noin 4,5 miljardia vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana Auringon massa on pienentynyt säteilemällä ainoastaan noin 0,025 prosenttia eli yhden neljästuhannesosan alkuperäisestä. Laskussa on huomioitu se, että Auringon säteilyteho oli aluksi 70 prosenttia nykyisestä.

Energiantuotannossa kuluvan massan lisäksi aurinkotuuli vie mukanaan materiaa keskimäärin noin miljoona tonnia sekunnissa. Se vaihtelee Auringon aktiivisuuden myötä, emmekä tiedä, kuinka voimakas aurinkotuuli oli tähden nuoruudessa.

Vastaaja:


Hannu Koskinen


avaruusfysiikan professori


Helsingin yliopisto

JPI
Seuraa 
Viestejä24839
Liittynyt5.12.2012

Paljonko massaa Aurinko menettää säteillessään?

Mulla on tuossa ikkunan edessä reilun kilometrin pituinen järvi. Sen pinta-ala on 65 hehtaaria ja keskisyvyys 10m, siis aika syvä pikkujärveksi. Järvi sisältää siis noin 6.5 miljoonaa tonnia vettä. Jos se olisi Auringon ydinpoltoainetta, niin se riittäisi noin 0,01 sekunniksi. !!! Aurinko käyttää siis noin +600 miljoonaa tonnia vetyä sekunnissa ja sen massa pienenee siitä noin 4 miljoonaa tonnia sekunnissa.
Lue kommentti

3³+4³+5³=6³

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018