Tiedot hullun lehmän taudin (BSE) leviämistavasta ja itämisajasta ovat yhä puutteellisia.

Sen ilmeisesti ihmiseen siirtyvän muodon, Creutzfeldtin–Jacobin taudin muunnoksen, tartuntatavasta ja -annoksesta tiedetään vielä vähemmän.

Tutkimusten mukaan yksi gramma sairaan naudan aivokudosta riittää tartuttamaan lajitoverin – annos ei siis koske ihmistä. Riskikudoksia ovat aivot, selkäydin, silmät ja imukudokset, kuten kateenkorva. Maito ja lihakset ovat hyvin vähän tai ei lainkaan infektoivia.

Ihmisen lopullista sairastumisriskiä on mahdotonta arvioida, koska ei tiedetä tarttuttavaa annosta eikä taudille altistuneiden todellista lukumäärää tai itämisaikaa.

Riskilaskelmien antama pienin arvio maailman mahdollisista sairastapauksista on 63 ja suurin arvio 136 000.
Tähän mennessä Creutzfeldtin–Jacobin taudin muunnokseen sairastuneiden määrä (helmikuun alussa 92 ihmistä) on hyvin pieni altistuneisiin verrattuna.

Perinnäinen Creutzfeldtin–Jacobin tauti ja uusi muunnos ovat kaksi eri sairautta. Edelliseen sairastuu Suomessa vuosittain noin viisi ihmistä. Muunnokseen ei ole sairastunut yhtään suomalaista.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2001

Vastaaja:


Matti Haltia


neuropatologian professori


Helsingin yliopisto

Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1557
Liittynyt12.4.2005

Paljonko tarvitsee syödä lihaa, että hullun lehmän tauti tarttuu?

Lueskelin silloin tilanteen ollessa ajankohtainen joitakin tarinoita BSE:stä. Suurin syy tuohon epidemiaan oli todellakin teurasjätteiden ja etenkin eläinten aivojen ja selkäytimen käyttö rehuna. Jonkin verran spontaaneja, muista syistä aiheutuneita tartuntoja on todettu vuosittain jopa villieläimissä. Uuden-Guinean ihmissyöjissä oli taannoin havaittu kurutautia, joka on jokin variaatio prionitaudista ja jonka ilmeinen lähde oli heimon tapoihin kuulunut vainajan aivojen syönti. Joten ei kannata...
Lue kommentti

Vanha jäärä

kfa
Seuraa 
Viestejä2516
Liittynyt13.3.2008

Paljonko tarvitsee syödä lihaa, että hullun lehmän tauti tarttuu?

vorrester 09.04.2015 klo 17:35 Linkissä kanadan todettuja tautitapauksia vuosittain. Eli söivätten tautista lihaa viimeisen epidemian aikana. Todetut/kuolleet Kanadan tilastojen mukaan tautisen lihan syönnistä aiheutuneita "hullun lehmän taudin" eli vCJD aiheuttamia kuolemantapauksia vuosina 1994 - 2015 on yhteensä 2kpl . Kaikenkaikkiaan erilaisiin aivoihin iskeviin prionitauteihin kuolleita eli enimmäkseen sporadisia sCJD tapauksia on samassa ajassa yhteensä 730 kpl. Prionitautiin kuollaan...
Lue kommentti

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017