Tiedot hullun lehmän taudin (BSE) leviämistavasta ja itämisajasta ovat yhä puutteellisia.

Sen ilmeisesti ihmiseen siirtyvän muodon, Creutzfeldtin–Jacobin taudin muunnoksen, tartuntatavasta ja -annoksesta tiedetään vielä vähemmän.

Tutkimusten mukaan yksi gramma sairaan naudan aivokudosta riittää tartuttamaan lajitoverin – annos ei siis koske ihmistä. Riskikudoksia ovat aivot, selkäydin, silmät ja imukudokset, kuten kateenkorva. Maito ja lihakset ovat hyvin vähän tai ei lainkaan infektoivia.

Ihmisen lopullista sairastumisriskiä on mahdotonta arvioida, koska ei tiedetä tarttuttavaa annosta eikä taudille altistuneiden todellista lukumäärää tai itämisaikaa.

Riskilaskelmien antama pienin arvio maailman mahdollisista sairastapauksista on 63 ja suurin arvio 136 000.
Tähän mennessä Creutzfeldtin–Jacobin taudin muunnokseen sairastuneiden määrä (helmikuun alussa 92 ihmistä) on hyvin pieni altistuneisiin verrattuna.

Perinnäinen Creutzfeldtin–Jacobin tauti ja uusi muunnos ovat kaksi eri sairautta. Edelliseen sairastuu Suomessa vuosittain noin viisi ihmistä. Muunnokseen ei ole sairastunut yhtään suomalaista.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2001

Vastaaja:


Matti Haltia


neuropatologian professori


Helsingin yliopisto

Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1562
Liittynyt12.4.2005

Paljonko tarvitsee syödä lihaa, että hullun lehmän tauti tarttuu?

Lueskelin silloin tilanteen ollessa ajankohtainen joitakin tarinoita BSE:stä. Suurin syy tuohon epidemiaan oli todellakin teurasjätteiden ja etenkin eläinten aivojen ja selkäytimen käyttö rehuna. Jonkin verran spontaaneja, muista syistä aiheutuneita tartuntoja on todettu vuosittain jopa villieläimissä. Uuden-Guinean ihmissyöjissä oli taannoin havaittu kurutautia, joka on jokin variaatio prionitaudista ja jonka ilmeinen lähde oli heimon tapoihin kuulunut vainajan aivojen syönti. Joten ei kannata...
Lue kommentti

Vanha jäärä

kfa
Seuraa 
Viestejä2517
Liittynyt13.3.2008

Paljonko tarvitsee syödä lihaa, että hullun lehmän tauti tarttuu?

vorrester 09.04.2015 klo 17:35 Linkissä kanadan todettuja tautitapauksia vuosittain. Eli söivätten tautista lihaa viimeisen epidemian aikana. Todetut/kuolleet Kanadan tilastojen mukaan tautisen lihan syönnistä aiheutuneita "hullun lehmän taudin" eli vCJD aiheuttamia kuolemantapauksia vuosina 1994 - 2015 on yhteensä 2kpl . Kaikenkaikkiaan erilaisiin aivoihin iskeviin prionitauteihin kuolleita eli enimmäkseen sporadisia sCJD tapauksia on samassa ajassa yhteensä 730 kpl. Prionitautiin kuollaan...
Lue kommentti

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018