Ilmakehä ehkäisee palovammat. Kuva: Shutterstock
Ilmakehä ehkäisee palovammat. Kuva: Shutterstock

Tuskinpa vain.

Jos saat napatuksi meteoriitin ilmasta, se voi tuntua kuumalta. Yleensä ne kuitenkin ovat maanpinnalle tullessaan viileitä tai enintään vähän lämpimiä. Tämä johtuu siitä, että meteoriitit ovat avaruudessa hyvin kylmiä.

Meteoriittien pinta kyllä kuumenee kitkan takia, kun ne kulkevat suurella nopeudella ilmakehän läpi, mutta kuumimmat kerrokset sulavat matkan aikana pois. Pinta ehtii jäähtyä myös siinä vaiheessa, kun meteoriitin vauhti lopuksi hidastuu normaaliksi putoamiseksi.

Jokunen meteoriitti on löytynyt heti putoamisen jälkeen huurrepintaisena, useimmat ovat olleet ihan normaalilämpöisiä.

Maapallolta on saatu talteen noin 40 000 meteoriittia, suurin osa Etelämantereen jäätiköiltä. Suomesta tunnetaan 13 meteoriittia.

Suurin osa maapalolle saapuvista kappaleista on hyvin hauraita ja hajoaa jo ilmakehässä. Pinnalle asti päässeistä meteoriiteista suurin osa on kiveä, pieni osa rautaa.

Meteoriitit ovat tavallisesti peräisin pikkuplaneettojen keskinäisistä törmäyksistä, mutta on maapallolle tullut kiviä myös Kuusta ja Marsista.

Vastaajana Heikki Oja,

professori ja tietokirjailija.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2016

Windspeed
Seuraa 
Viestejä8411
Liittynyt14.4.2016

Polttaako meteoriitti näppejä?

KalleM kirjoitti: Hei! Suurin syy minkä tahansa kappaleen kuumenemiseen tullessaan vauhdilla ilmakehään on paine, eikä kitka. Eli pienentämällä painetta jo ohuessa ilmakehän osassa jopa 150 km korkeudessa voitaisiin palamislämpötilaa/ylikuumenemis ongelma ratkaista ja tehdä avaruusaluksesta huokeita ja erittäin kevyitä.
Lue kommentti

If it looks good it will fly good ! -Marcel Dassault

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017