Viherseinässä on taikaa. Kuva: Shutterstock
Viherseinässä on taikaa. Kuva: Shutterstock

Orgaanisia haitta-aineita häviää merkittäviä määriä.

Huoneilma sisältää orgaanisia ja epäorgaanisia kaasuja sekä bioaerosoleja, kuten bakteereita ja homeita. Huonekasvit puhdistavat niitä jossain määrin.

Yhdysvaltalaistutkimus mittasi 28 tavallisen huonekasvin kykyä puhdistaa sisäilmasta bentseeniä, tolueenia, oktaania, trikloorietyleeniä ja terpeeniä.

Kaikkia viittä epäpuhtautta poistivat tehokkaimmin purppurapronssilehti (Hemigraphis alternate), euroopanmuratti (Hedera helix), isoposliinikukka (Hoya carnosa) ja hienohelma (Asparagus densiflorus).

Purppurajuoru (Tradescantia pallida), valkopitsilehti (Fittonia argyroneura) ja limoviikuna (Ficus benjamina) tehosivat osaan aineista, keisarinaralia (Polyscias fruticose) vain oktaaniin.

Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen tuoreessa hankkeessa selvitettiin, puhdistavatko viherseinät sisäilman kemikaaleja. Viherseinä koostui kasveista juurineen, kasvualustasta sekä automaattisista veden ja ilman kierrätyssysteemeistä.

Kahden kokeen perusteella oli selvää, että viherseinät pystyvät poistamaan merkittäviä määriä orgaanisia haitta-aineita huoneilmasta. Testissä oli mukana seitsemän erilaista kemikaalia: bentseeniä, tolueenia, oktaania, ksyleeniä, pineeniä, n-dekaania ja 2-etyyliheksanolia.

Aukottomasti ei ole vielä pystytty todistamaan sitä, mikä viherseinän osa poistaa haitta-aineet. Tapahtuuko se kasveissa, kasvatusalustassa vai vedessä? Vai sitoutuvatko yhdisteet johonkin pintamateriaaliin? Mikä vaikutus on mikrobien aineenvaihdunnalla?

Tutkimme paraikaa, mitkä mikrobit ovat aktiivisia puhdistusprosessissa. On oletettavaa, että tavalliseen multaan istutettujen huonekasvien puhdistusteho ilman vesi- ja ilmakiertoa on vähäisempi kuin samalla kasvimäärällä varustetun viherseinän.

Vastaajana Arja Tervahauta,

dosentti, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018