Ainakaan mikään nykyinen aivotoiminnan mittausmenetelmä ei paljasta mitään siitä, mitä nukkuja tajunnassaan kokee.

Unien ”nauhoittamiseen” liittyy hyvin vaikeita ja ehkä ylipääsemättömiä esteitä.

Unennäkö on puhtaasti subjektiivinen tajunnanilmiö. Tieteelle on edelleen arvoitus, mikä on tällaisten ilmiöiden olemus ja mikä on niiden suhde aivoista mitattaviin hermostollisiin ilmiöihin.

Jos tällaiset tajunnanilmiöt pystytään tulevaisuudessa osoittamaan aivojen mutkikkaan sähkötoiminnan tuotteiksi, aivotoiminnan mittauksin voidaan ehkä jossain määrin selvittää unikokemuksen subjektiivista sisältöä.

Tajunnanilmiöiden ja aivojen ilmiöiden välinen suhde on kuitenkin tieteelle niin kova pähkinä, että monet nykyfilosofit arvelevat sitä ratkeamattomaksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2006


 

Vastaaja:


Antti Revonsuo


kognitiivisen neurotieteen dosentti


Turun yliopisto

John Carter
Seuraa 
Viestejä7511
Liittynyt17.2.2006

Pystytäänkö tulevaisuudessa katselemaan unia tv:stä nauhoitteina?

JPI 24.07.2015 klo 22:45 "Tajunnanilmiöiden ja aivojen ilmiöiden välinen suhde on kuitenkin tieteelle niin kova pähkinä, että monet nykyfilosofit arvelevat sitä ratkeamattomaksi." Tuo on viisasta tekstiä: https://en.wikipedia.org/wiki/Hard_problem_of_consciousness Uskon, että unia pystytään varmasti projisoimaan ja kontrolloimaan tulevaisuudessa ainakin jossain muodossa, mutta itse unien tunnekokemusta ja niihin liittyviä reaktioita voi olla mahdotonta simuloida. http://news.berkeley.edu/2011/...
Lue kommentti

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017