Eläinten maailmasta löytyy hellyyttä ja väkivaltaa. Kuva: Shutterstock
Eläinten maailmasta löytyy hellyyttä ja väkivaltaa. Kuva: Shutterstock

Paritteluun pakottaminen on yleistä.

Naaraan lisääntyminen on aina suuri ponnistus. Koiraan sukusolut taas ovat halpoja tuottaa. Sen lisääntymismenestys riippuu vain lisääntymiskumppanien määrästä.

Niinpä koiraalla on useita lisääntymistaktiikoita, joilla se pyrkii kasvattamaan jälkeläistensä määrää. Niihin kuuluu myös parittelu vastoin toisen tahtoa.

Joko koiras alistaa naaraan niin, ettei se pysty vastustelemaan, tai rankaisee kieltäytymisestä. Vahva koiras voi myös paritelle naaraan estelyistä huolimatta.

Raiskausta tavataan lähes kaikista eläinryhmistä kaloista ja hyönteisistä nisäkkäisiin ja lintuihin. Eräillä eläviä poikasia synnyttävillä trooppisilla kaloilla naaraat pyrkivät järjestään välttelemään koiraan paritteluyrityksiä, jolloin hedelmöitys on aina raiskauksen tulos. Skorpionikorentokoiraan takapään erikoinen muoto on kehittynyt mahdollistamaan parittelun naaraan vastustelusta huolimatta.

Pakottamista tapahtuu kaikissa kädellisryhmissä. Jopa puolet orankinaaraiden raskauksista voi saada alkunsa raiskauksesta.

Vuonna 1983 yhdysvaltalaiset tutkijat esittivät, ettei raiskaus ihmiselläkään ole pelkästään väkivaltaa, vaan myös miehen lisääntymistaktiikkaa. Se ei tietenkään tee raiskausta hyväksyttävämmäksi.

Tahdon vapautemme on ennen muuta vapautta olla tekemättä. Meillä on paljon muitakin toimintayllykkeitä, joita ei tule eikä saa toteuttaa.

Vastaajana Jussi Viitala, ekologi ja tietokirjailija

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2016

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018