Ääni menee ohi, mutta kehon tärinä piirtyy. Kuva: Shutterstock
Ääni menee ohi, mutta kehon tärinä piirtyy. Kuva: Shutterstock

Kunnolla naurava paikantuu muutaman metrin päästä.

Vaikka seismometrit ovat herkkiä laitteita mittaamaan maanliikettä, niin nauruun ne reagoivat heikosti.

Tähän on olennaisesti kaksi syytä.

Ensimmäinen ja tärkeämpi syy liittyy maan ja ilman rajapintaan. Ääni ennemmin heijastuu maanpinnasta kuin taittuu maahan, jolloin useimmat äänilähteet eivät aiheuta seismometrillä mitattavissa olevaa maanliikettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samaa ilmiötä voi havainnoida myös arkielämässä esimerkiksi alikulkutunneleissa: Ääni ei imeydy helposti pintoihin, ja heijastukset aiheuttavat sopivissa oloissa voimakkaan kaiun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toinen syy on se, että seismometrit rekisteröivät pääasiassa ihmisen nauruääntä matalampaa taajuusaluetta. Ihmisen naurun taajuus on voimakkaimillaan noin 1 000–2 000 hertsissä, mutta seismometrit rekisteröivät pääasiassa alle muutaman sadan hertsin taajuuksia.

Vaikka seismometri ei reagoi itse ääneen, niin sillä pystyy kyllä rekisteröimään nauravan koehenkilön muutaman metrin päästä.

Ihan pieni hihitys tuskin on mitattavissa, mutta kunnolla nauravan ihmisen kehon tärinä kulkeutuu suoraan maahan jalkojen kautta, ja tuota tärinää seismometri pystyy mittaamaan.

Vastaajana Tommi Vuorinen,

seisomologi, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2017

Sisältö jatkuu mainoksen alla