Kaikki eläimet pystyvät aggressioon.

Ilman sitä petoeläimet eivät voisi saalistaa eivätkä emot suojella poikasiaan. Toisinaan aggressio purkautuu lähipiirissä. Siksi esimerkiksi susilla, jotka voivat tappaa lajikumppaninsa pelkällä leukojen napsautuksella, on voimakkaita synnynnäisiä estoja, jotka estävät perheenjäsenten surmaamisen. Osalla eläimistä nämä estot ovat kuitenkin heikompia.

Eläinparien riitelyä ei voi verrata ihmisten riitelyyn, sillä parinmuodostuskin on erilaista. Monet eläinparit ovat yhdessä vain lyhyen aikaa: uros voi häipyä pian siittämisen jälkeen tai silloin, kun naaras pärjää pentujen kanssa yksin. Riitelyyn ei edes jää kovin paljon aikaa.

Lintujen “avioriidat“ näyttävät keskittyvän pariutumisen alkuvaiheeseen. Esimerkiksi kirjosieppokoiras saattaa vihaisesti häätää reviirilleen tunkeutuneen naaraan. Koiraan reviirinsuojeluvietti on nimittäin niin voimakas, että se syrjäyttää pariutumisvietinkin. Koiras hyväksyy naaraan vasta, kun tämä lähestyy erityisin “lepyttelyelkein“.
Jotkin eläimet muodostavat pitkäaikaisia suhteita, joten niiden elämään luulisi kuuluvan riitojakin. Valitettavasti näitä eläimiä, esimerkiksi susia, on vaikea tarkkailla luonnossa. Suomalaiset susitutkijat havaitsivat kuitenkin, että kainuulaisen susilauman johtajanaaras Maija rökitti puolisoaan ankarasti, jos tämä yritti syödä saalista ennen Maijaa. Kyseessä lienee osaksi Maijan yksilöllinen ominaisuus ja osaksi perheen sisäisen arvojärjestyksen vahvistaminen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2002

Vastaaja:


Ilkka Koivisto


filosofian tohtori

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017