Moderni uuni ei vaurioidu. Kuva: Consumer Reports
Moderni uuni ei vaurioidu. Kuva: Consumer Reports

Vanhojen mikroaaltouunien magnetronit voivat vioittua metallin aiheuttamasta takaisinsäteilystä.

Vuoden 1987 jälkeen valmistettujen mikroaaltouunien magnetronit on kuitenkin suojattu niin, että metalliastioita voi käyttää.
Kahta asiaa pitää kuitenkin varoa. Uuniin ei saa laittaa kahta metalliesinettä yhtä aikaa, koska jos ne koskettavat toisiaan, niiden välille voi syntyä valokaari, joka aiheuttaa tulipalon riskin. Metalliesine ei myöskään saa koskettaa uunin sisäseinää, koska se voi tällöin kuumeta ja vahingoittua.

Esimerkiksi alumiinista tai teräksistä vuokaa voi siis käyttää, kunhan se ei kosketa uunin sisäseinää. Ruoan lämmitysastiana se ei kuitenkaan ole aivan ihanteellinen, koska mikroaallot eivät läpäise metallia. Ne pääsevät vaikuttamaan vain päältä, ja siksi yli parin sentin paksuinen ruokakerros ei lämpene tehokkaasti.

Jos lämmität vettä posliinimukissa, vesi voi pintajännityksensä takia jäädä pinnasta kiehumatta ja kuohahtaa sitten äkisti sormille uunista otettaessa. Hyvä niksi tämän estämiseksi on laittaa mukiin kuumennuksen ajaksi metallilusikka. Mikroaaltoja heijastamalla ja veden pintaa rikkomalla se auttaa lämmittämään veden tasaisesti.

Vastaajana Kristiina Pesola
markkinointipäällikkö, Siemens

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017