Lentokonetta ja henkilöautoa voidaan koettaa verrata suhteuttamalla saastuminen matkustajien määrään ja kuljettuun matkaan.

Tyhjentävän vastauksen antaminen on kuitenkin mahdotonta, sillä saastuttaminen ei ole yksikäsitteinen asia. Pakokaasuissa on häkää, hiilivetyjä, typen oksideja, hiilidioksidia ja tuhansia muita yhdisteitä, joista kukin vaikuttaa omalla tavallaan. Siksi niitä ei voi laskea yhteen, vaan saastuttamista pitäisi verrata yhdiste kerrallaan.

Matkan pituus vaikuttaa paljon lentoliikenteessä, koska suuri osa päästöistä tulee nousussa. Mitä pitempi matka, sitä vähemmän tulee päästöjä kilometriä kohden. Tämän vuoksi pitäisi aina ilmoittaa, millä matkalla vertailu on tehty.

Jos liikennevälineessä on tilaa, yhden matkustajan mukaantulo lisää päästöjä erittäin vähän. Toisaalta jos matkustajia tulee niin paljon, että joudutaan ottamaan käyttöön uusi liikenneväline, päästöt lisääntyvät huomattavasti.

Jokaiseen liikennemuotoon liittyy myös erilaisia liityntämatkoja: esimerkiksi lentoliikenteessä matkat lentoasemalle. Pitäisikö ne lisätä lentämisen saasteisiin?

VTT:n linkissä http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/henkiloliikenne.htm on pelkistetty vastaus kysymykseen, paljonko eri liikennemuodot saastuttavat. Siinä on käytetty keskimääräisiä kuormitusasteita ja keskimääräisiä ajoneuvoja. Linkin taulukoista voi päätellä, että hiilimonoksidissa ja hiilivedyissä mitaten lentokone saastuttaa vähemmän ja typen oksideissa suurin piirtein saman verran kuin henkilöauto. Hiilidioksipäästöt (ja energiankulutus) ovat kuitenkin 2–3-kertaisia henkilöautoon verrattuna.

Yleisesti ottaen yksinkertaistettu vastaus on, että lentokone saastuttaa enemmän.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2004

Vastaaja:


Kari Mäkelä


erikoistutkija


Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018