Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2009


Asteroidin törmäys tuskin tulee suistamaan maapalloa radaltaan.

Siihen ei helposti pysty asteroideja suurempikaan taivaankappale. Ei edes halkaisijaltaan 950-kilometrisen kääpiö­planeetta Cereksen syöksyminen tänne muuttaisi planeettamme rataa juuri lainkaan.

Kolarin voimakkuus riippuu törmääjän liike-energiasta, siis sen massasta sekä sen ja Maan suhteellisesta nopeudesta. Käytännössä kolaroiva asteroidi hajoaa, ja suurin osa sen liike-energiasta muuttuu sen sisäiseksi energiaksi. Vain pieni osa energiasta siirtyy maapalloon muuttaen planeettamme kiertonopeutta Auringon ympäri.

Törmääjä kiertäisi todennäköisesti Aurinkoa samassa tasossa kuin Maa ja suurin osa planeettakunnan muista kappaleista. Tasoa nimitetään ekliptikaksi. Siksi maapallon matka jatkuisi kolarin jälkeenkin ekliptikalla, ja törmäys aiheuttaisi suurimmat muutokset radan muotoon: Maan reitistä tulisi joko entistä soikeampi tai pyöreämpi. Miljoonien vuosien aikana planeettamme reitin soikeus eli eksentrisyys vaihtelee kuitenkin hieman normaalistikin. Tämä johtuu muiden planeettojen yhteisestä vetovoimasta, joka muuttuu niiden liikkeen mukana.

Ceres ei ole törmäyskurssilla Maan kanssa, sillä se kiertää Aurinkoa kaukana Marsin ja Jupiterin ratojen välissä, asteroidivyöhykkeellä. Muiden kääpiöplaneettojen reitit ovat vielä kauempana, Neptunuksen takana. Jos Ceres kuitenkin tulisi kohti, ja jos kaiken lisäksi kasvattaisimme sen törmäysenergiaa olettamalla, että se liikkuu komeettamaisella nopeudella, törmäys aiheuttaisi Maan radan soikeuteen luonnollista vaihtelua pienemmän muutoksen.

Maan radan muuttamiseen tarvitaan itse asiassa niin voimakas törmäys, että maapallo hajoaisi siinä. Tällainen saattoi tapahtua, kun Kuu syntyi. Kuun arvellaan nimittäin muodostuneen magmasta, joka sinkoutui Maata kiertävälle radalle vastamuodostuneesta maapallosta, kun sen kylkeen iskeytyi vähintään Marsin kokoinen planeetta-alkio. Tässäkin törmäyksessä saattoi kuitenkin merkittävin seuraus olla reitinmuutoksen sijasta planeettamme pyörimisakselin suunnanmuutos.

Vastaaja:


Jenni Virtanen


erikoistutkija


Geodeettinen laitos

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla