Sulatus onkin avain. Kuva: Shutterstock
Sulatus onkin avain. Kuva: Shutterstock

Makea ohje on vanhentunut.

Perinteisesti pakastemarjojen sekaan on neuvottu panemaan sokeria, jotta C-vitamiini säilyisi paremmin. Sokerin lisäys on turhaa. Vitamiinit eivät juuri häviä pakastamisen aikana.

Vitamiineja karkaa aina jonkin verran, kun marjoja käsitellään ilman kanssa eli esimerkiksi survotaan tai sekoitetaan.

Pakastemarjoissa on tärkeintä se, miten ne sulatetaan. Erityisesti kuumentaminen vie vitamiineja.

On suotavaa sulattaa marjat pitämällä ne rasiassaan jääkaapissa yön yli. Toinen tapa on panna ne hetkeksi mikroon, joka käy matalalla teholla.

Vastaajana Arja Lyytikäinen,

pääsihteeri, Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2017

Riippuu siitä, millaisia valoja tarkoitetaan.

Tarkoitetaanko lähi- vai kaukovaloja, halvan auton halogeenivaloja vai uuden luksusauton laserajovaloja?

Valokeilan kantaminen pitäisi myös määritellä. Tarkoittaako se, että kuljettajan mielestä tie näyttää valaistulta vai että valoilla havaitsee heijastimellisen jalankulkijan? Vai että valo häikäisee häiritsevästi vastaantulijaa?

Jos ajatellaan tavallisen nykyaikaisen henkilöauton kaasupurkausajovaloja ja kuivaa asvalttia syysyössä, kaukovalojen tai virallisemmin kaukovalaisimien valokeila kantaa noin parinsadan metrin päähän. Tällöin 120 kilometrin tuntivauhdissa autoilija näkee, mitä tapahtuu noin kuuden sekunnin ajon päässä.

Joissain uudehkoissa kalliimman hintaluokan henkilöautoissa on laserajovalot, joiden valokeila kantaa jopa yli puoli kilometriä. Vertailun vuoksi: perinteisten H4-halogeenipolttimoiden valokeila ulottuu vain noin 150 metrin päähän.

Sää vaikuttaa valokeilan näkyvyyteen. Lumisella tiellä näkyy eri tavalla kuin syksyisellä vesisateisella tiellä. Myös ympäristön valoisuus vaikuttaa. Säkkipimeällä auton valokeila näyttää kirkkaammalta, kun muu ympäristö on pimeä.

Vastaajana Vesa Linja-Aho,

autoelektroniikan lehtori, diplomi-insinööri, Metropolia-

ammattikorkeakoulu.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2017

Mestari sai vaihtoehdon. Kuva: Shutterstock

Baarimikko jatkaa rennon puhekielen pitkää perinnettä.

Erisnimien käyttö yleisniminä ei ole mitenkään harvinaista. Baarimikko on leikillinen puhekielen vaihtoehto baarimestarille, jollaiset yleistyivät meillä 1900-luvun alkupuolella. Toinen samantapaiseen aihepiiriin liittyvä nimi on ovimikko, jota on 1900-luvun alusta käytetty hotellien ja elokuvateatterien ovenvartijoista.

Mikko on kansainvälisen Mikael-nimen muunnelma, joka tunnetaan jo keskiajalta. On siis mahdollista, että mikkoa on satojen vuosien ajan käytetty myös yleisnimenä. Esimerkkejä löytyy kansanperinteestä ja vanhasta kirjallisuudesta. Mikko on saduissa ovelan ketun tavallinen nimitys. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä klipparimikko tarkoittaa nokkelaa veijaria.

Armeijasta löytyy esimerkiksi kipinämikko, muonamikko, rasvamikko, rättimikko ja soppamikko. Joskus tällaisten nimitysten taustalla voi olla todellinen Mikko, mutta kun samoissa yhdistelmissä voi esiintyä muitakin nimiä, kuten soppamooses ja soppajeesus, näyttää yleensä olevan kysymys vain äänneasultaan sopivien erisnimien leikillisestä käytöstä.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2017