– Paikat eivät roiku nollassa geessä, Yhdysvaltain ensimmäinen naisastronautti Sally Ride vastasi kiusaantuneena miestoimittajan uteluun rintaliivien tarpeellisuudesta avaruusmatkalla.

Ride kertoo Florida Todayn haastattelussa harmistuneensa myös meikkiin ja kuukautisiin liittyneestä sipinästä. Käytännössä kaikki sujui yksinkertaisesti: toilettilaukkuun pakattiin tamponeja ja meikkejä, eikä rintaliiveistä puhuttu sen kummemmin.
Jokainen nainen kuitenkin tietää, että kyseisen vaatekappleen tarve vaihtelee huomattavasti rintojen koon mukaan. Vaikkeivät rinnat painottomuudessa roikukaan, ne saattavat esimerkiksi äkillisessä käännöksessä tuljua epämiellyttävästi.

Venäläisten MIR-avaruusasemalla pitkiä aikoja viettäneiden kosmonauttien pukeutumisesta vastannut Alexander Jarov painottaa, etteivät avaruudessa käytettävät vaatteet ole pelkästään hengissä säilymistä varten.

– Vaatteiden pitää tukea miehistöä sekä lääketieteellisesti että henkisesti, Jarov tiivistää Space.comin nettisivuilla (http://www.space.com/news/spacestation/space_garments_000627.html).

– Haluamme, että avaruusaluksissa työskentelevät naiset tuntevat itsensä naisiksi, Jarov sanoo. Eugenia Segeda, joka suunnittelee Jarovin yrityksessä kosmonauttinaisten puuvillaiset, pitsein koristetut pikkuhousut ja rintaliivit, vertaa tuotteitaan tunnettuihin tavaramerkkeihin, kuten Triumphiin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2001

Vastaaja:


Leena Tähtinen


tähtitieteen dosentti


tiedetoimittaja

Vaihdokas
Seuraa 
Viestejä2332
Liittynyt13.9.2013

Tarvitaanko avaruudessa rintaliivejä?

Rousseau Siis JUMALAUTA. Pitsiset alusvaatteet ja meikit tukevat naista HENKISESTI?! Luulin että avaruuteen laitetaan vain jotakuinkin täysipäisiä ihmisiä jotka eivät paineessa noin vaan murru. Jos naiselle on jo valtava vamma siinä ettei saa töhriä pakkeleita naamaansa, niin pitäisikö tässä itkeä vai nauraa? Vähän vanha mutta sattui silmään, kun ketju on aktiivisena. Olen eri mieltä. Jos noinkin pienet ja arkiset, normaaliin elämään kuuluvat asiat, kuin meikit ja nätit alusvaatteet, riittävät...
Lue kommentti

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017