Maito on nisäkkään ravintoa, jota aikuiset eläimet eivät yleensä kykene täysin sulattamaan – eivät myöskään useimmat maailman aikuisista ihmisistä.

Kyky käyttää hyväksi maitosokeria alkoi ilmeisesti säilyä osalla ihmisiä samoihin aikoihin, kun ryhdyttiin pitämään karjaa. Maito oli hyvä ravinnonlisä niille, jotka pystyivät sitä juomaan.
Hapanmaitovalmisteista ja kypsytetyistä juustoista maitosokeri on suurelta osin hajonnut, joten niitä pystyvät syömään nekin, joille maitosokeri ei sovi.

Maito on hyvä kalsiumin lähde. Maitoa juomattomissa kulttuureissa ei kuitenkaan välttämättä eletä kalsiumin puutteessa. Esimerkiksi juustoja syödään melkein kaikkialla, ja kaakkoisaasialaiset saavat kalsiumia kastikkeesta, johon käytetään pieniä kaloja ruotoineen. Ihmiselimistö voi myös sopeutua erilaisiin kalsiumin määriin: jotkut tarvitsevat lähes gramman vuorokaudessa, toiset selviävät puolella tästä.

Kalsiumia saa kasveistakin, ja kasvikunta lienee ihmiskunnan alkuperäinen kalsiumin lähde. Kasvien kalsium imeytyy kuitenkin huonommin kuin esimerkiksi maidon ja vaatii riittävästi imeytyäkseen D-vitamiinia.

Tropiikissa eläneelle alkuihmiselle kalsiumin imeytyminen ei ollut ongelma, sillä iho valmistaa D-vitamiinia auringon ultraviolettisäteilyn ansiosta. Suomen oloissa on kuitenkin huolehdittava D-vitamiinin saannistaan, mikäli haluaa pärjätä pelkästään kasveista saatavalla kalsiumilla. Auringon ohella hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat margariini, kala ja kananmuna.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1996

Vastaaja:


Leena Räsänen


ravitsemustieteen apulaisprofessori


Helsingin yliopisto

Kurkö
Seuraa 
Viestejä176
Liittynyt16.10.2013

Tarvitseeko aikuinen maitoa?

Itselläni taitaa olla lievä laktoosi-intoleranssi. Vatsa paisuu ja turpoaa kaksinkertaiseksi pelkästä puolittaisesta lasista. Sen jälkeen on armottomat pieru oireet. Joten en nauti maitoa kuin homejuuston ja kerman muodossa. On naurettavaa kun sanotaan, että ihmisen tarvitsee juoda kolme lasia maitoa päivässä. Se vain tuntuu kovin oudolta kun ottaa huomioon etteivät kaikki ihmiset voi juoda maitoa. Mitä heille sitten tapahtuu? Osteoporoosi? Ehei. Maitoa mainostetaan luun hyvinvoinniksi vain...
Lue kommentti

''Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarmaa.''

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017