Eläimet eivät tee itsemurhia kuin poikkeustapauksissa.

Tarinat sopulien joukkoitsemurhista ovat myyttejä. Ne saattavat johtua sopulivuosina vesistöjen rannoilta löytyvistä hukkuneista yksilöistä, joita virtaukset voivat kerryttää samoihin paikkoihin. Nämä sopulit eivät ole tehneet itsemurhaa, vaan ne ovat kuolleet normaaliin käyttäytymiseensä kuuluvan vesistön ylittämisen seurauksena. Ne ovat hukkuneet arvioituaan väärin joko vesiesteen leveyden tai omat voimansa.
Joskus eläimet voivat kuitenkin tehdä itsemurhan ikään kuin ohjelmoituneina. On olemassa loisia, jotka saavat väli-isäntänsä käyttäytymään itsemurhahakuisesti.
Eräs jouhimatolaji käyttää sirkkoja väli-isäntinään. Madon toukka manipuloi sirkan aivoja ja saa sen etsiytymään veden äärelle ja heittäytymään varmaan kuolemaan. Samalla jouhimato vapautuu pääasialliseen elinympäristöönsä.
Erään tiehytmatoihin kuuluvan lajin monimutkaisessa elämänkaaressa tietyn vaiheen toukka asettuu muurahaisen sisuksiin ja alkaa säätää sen käyttäytymistä. Kun muurahaisen terveet sisarukset asettuvat yöpuulle, sairas yksilö lähtee liikkeelle kuin zombi. Se kiipeää ruohon latvaan odottamaan tulevansa lampaan tai naudan syömäksi. Aamuauringon lämmössä se herää transsista ja palaa normaaleihin tehtäviinsä havahtuakseen taas illan tullen outoon viettiin.

Vastaaja:


Hannu Pietiäinen


eläintieteen dosentti


Helsingin yliopisto

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Tekevätkö eläimet itsemurhia?

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2025388/China-Tortured-mother-bear-kills-cub-herself.html Karhuemon ratkaisu.
Lue kommentti

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018