Lintujen törmääminen toisiinsa on normaalioloissa äärimmäisen harvinaista.

En muista yhtään muutontarkkailijaa, joka olisi ollut todistamassa yhteentörmäystä. Lintujen ja muidenkin eläinten matkavauhti, havaintokyky ja reagointinopeus ovat kehittyneet tasatahtia niin, että reagointiaika hyvin riittää väistöliikkeisiin.
Muuttolennoilla ei juuri ole risteäviä lentoratojakaan, koska melkein kaikki linnut ovat menossa syksyisin ja keväisin samoihin suuntiin ja eri parvien kohtaamiskulmat ovat yleensä pieniä.
Eri lajien lentonopeudet eivät myöskään ole niin erilaisia, että se lisäisi törmäysriskiä. Nopeuserojen täytyy olla moninkertaisia, kuten lintujen ja lentokoneiden kohdatessa.
Törmäämisvaara on suurin levähdys- ja talvehtimisalueiden ruokailulennoilla, erityisesti jos petolintu ahdistaa parvea. Myös ruokintapaikoilla linnut voivat törmätä, jos syntyy paniikkireaktio. Tällöinkin vakavimpia ovat törmäykset kiinteisiin rakenteisiin.
Merkittäväksi törmäysriski kasvaa myös massayöpymispaikoilla, jos linnut syystä tai toisesta joutuvat paniikkiin. Enin osa törmäyksistä tapahtunee silloinkin kiinteisiin rakenteisiin, kun linnut toisiaan väistellessään osuvat seiniin, johtoihin, oksiin ja runkoihin. Viime vuodenvaihteessa eri puolilta maailmaa uutisoiduissa lintujen massakuolemissa saattoi olla kyse uudenvuodenyön paniikkitilanteista.

Vastaaja:


Esa Lehikoinen


ekologian dosentti


Turun yliopisto

syytinki
Seuraa 
Viestejä9243
Liittynyt18.8.2008

Törmäävätkö linnut koskaan toisiinsa muuttoparvissa tai muissa ruuhkissa?

No en sanoisi, että " äärimmäisen harvinaista". Taloyhtiön pihalla oli pihlajia ja hyvin marjoivat. Kyllä tilhet ja punatulkut sysksyisin tuppasivat lentelemään lähinnä miten kuten. Päin seiniä ja toisiaan. Taisi riippua siitä kuinka hyvin olivat marjat päässet käymään.
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018