Pakon edessä leijonalta käy vesijuoksu. Kuva: Shutterstock
Pakon edessä leijonalta käy vesijuoksu. Kuva: Shutterstock

Mikään kissa ei ui kissaa.

Kissauinti on vain ihmisen keksimä nimitys yhdenlaiselle uintityylille. Parhaiten leijonan uintityyliä kuvaa ehkä vesijuoksu, joka muistuttaa koiran ja oikeastaan kaikkien muidenkin nelijalkaisten nisäkkäiden uintityyliä. Leijona polkee löysin rantein vedessä eteenpäin kaikilla neljällä tassullaan.

Toisin kuin tiikerit leijonat eivät mene mielellään veteen. Sen takia Korkeasaaressakin leijonien allas on usein tyhjillään – leijonat arvostavat allasta mukavana lepäilypaikkana, kun siinä ei ole vettä. Jos leijonan täytyy mennä veteen, esimerkiksi saalista pyydystäessään tai vaaraa paetessaan, se osaa kyllä uida.

Vastaajana Nina Trontti,

eläintenhoitoyksikön päällikkö, Korkeasaaren eläintarha.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2018

Kyllä lievittää tietyin ehdoin.

Liikunta auttaa, kunhan harrastaa rasittavaa kuntoliikuntaa, joka hengästyttää ja nostaa sykettä ja kestää yhtäjaksoisesti kerrallaan 30–60 minuuttia.

Lisäksi kaamosoireita helpottaakseen on rehkittävä säännöllisesti ja vähintään 2–3 kertaa viikossa. Liikkua kannattaa koko talven yli, mielellään ympäri vuoden.

Laji on vapaa, ja sitä voi vaihtaa aina välillä, jotta mielenkiinto säilyy. Liikkua voi ulkona tai sisällä, yksin tai yhdessä. Paras ajankohta on loppuiltapäivä tai alkuilta. Liikunta on hyvä lopettaa viimeistään 2–3 tuntia ennen haluttua nukahtamishetkeä.

Entisestään kaamosoireet lievittyvät, kun oleskelee säännöllisesti vähintään viitenä aamuna viikossa kirkasvalossa 30–60 minuuttia siten, että valo tulee silmiin.

Kuntoliikunnan ja kirkasvalon yhdistelmä on tehokkaampi kuin kumpikaan niistä yksistään.

Vastaajana Timo Partonen,

tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2018

Tavallaan. Asteroidin törmäys pimensi maailman.

Liitukausi ja dinosaurusten valtakausi päättyi luonnonmullistuksiin, kun suuri asteroidi iskeytyi Jukatanin niemimaalle .

Alueen kallioperä koostui suurimmaksi osaksi kalkki- ja suolakivistä. Törmäyksen kuumuudessa ainekset höyrystyivät, reagoivat keskenään ja tuottivat samoja kemikaaleja, joilla teollisuus ja liikenne nykyisin saastuttavat ilmaa.

Törmäyksen oheisseurauksena maapallolla riehui metsäpaloja, jotka tuottivat ilmaan savua ja nokea.

Kun törmäyskaasut ja savu yhdistyivät joitakin tunteja iskun jälkeen, suuria osia planeetasta peitti tukahduttavan kuuma savusumu.

Kuumuutta seurasi ankara kylmyys, sillä savun noki ja ilmansaasteiden rikkiyhdisteet pimensivät maailman. Koko planeetan valtasi jopa usean vuoden mittainen pakkasyö. Se tappoi kaikki törmäyksestä selvinneet suuret maaeläimet ja joukon pieniä. Dinosauruksista vain linnut jäivät eloon.

Vastaajana Mikko Haaramo,

selkärankaispaleontologi, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2018