Kylmä ilma kohottaa verenpainetta.

Laboratorio-oloissa on havaittu, että koehenkilöiden systolinen verenpaine eli yläpaine nousee puolessa tunnissa 10-20 elohopeamillimetriä (mmHg), kun he oleskelevat vähissä vaatteissa 10 asteen lämpötilassa. (Terveen nuoren aikuisen normaali yläpaine on 120 mmHg.)

Ihmisen verenpaine onkin talvikuukausien ajan keskimäärin 7-10 elohopeamillimetriä tavallista korkeammalla. Ilmiön seurauksena Suomessa kuolee joka talvi ennenaikaisesti noin 1 000-2 000 ihmistä.

Kylmyys supistaa verisuonia, mikä pakottaa sydämen pumppaamaan voimakkaammin verenkierron riittävyyden turvaamiseksi. Paineen noustessa sydän- ja aivoinfarktin riski lisääntyy. Samalla verenkierrosta poistuu tavallista enemmän vettä, jolloin hyytymistä aiheuttavien tekijöiden määrä veressä kasvaa. Sekin nostaa osaltaan infarktivaaraa. Kylmyys lisää myös noradrenaliinin eritystä, mikä vaikuttaa sydämen sykintään ja altistaa rytmihäiriölle.

Helle sen sijaan ei koettele verenpainetta. Kuumassa diastolinen verenpaine eli alapaine laskee, koska pintaverisuonten laajetessa verisuoniiston vastus vähenee. Saunomista onkin käytetty korkean alapaineen hoitoon.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 2/1998

Vastaaja:


Juhani Leppäluoto


fysiologian professori


Oulun yliopisto

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017