Radioaktiivisella hajoamisella tarkoitetaan ytimen spontaania eli itsestään tapahtuvaa muuttumista toiseksi ytimeksi.

Tämä on mahdollista tiettyjen ehtojen täyttyessä, ja erityisesti fysiikan säilymislakien on toteuduttava hajoamisissa. Nykyisen tietämyksen mukaan painovoima ei vaikuta ytimen radioaktiiviseen hajoamiseen. Esimerkiksi beetahajoamisen saa aikaan heikko vuorovaikutusvoima, jota painovoima ei hetkauta.

Asiaa voi tarkastella myös vuorovaikutusten keskinäisen voimakkuuden kannalta. Heikko vuorovaikutusvoima on nimestään huolimatta triljoonia ja taas triljoonia kertoja painovoimaa vahvempi, joten sen rinnalla painovoiman suuretkin muutokset ovat atomiytimen kannalta mitätön tekijä.

Toisaalta erikoisissa olosuhteissa, kuten neutronitähden pinnalla, painovoimakenttä voi olla niin voimakas, että se saa tavallisen ytimen housut tutisemaan. Tällöin ei kuitenkaan ole kyse radioaktiivisesta hajoamisesta siinä mielessä kuin kysyjä tarkoittanee.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2004

Vastaaja:


Matti Leino


professori


Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26853
Liittynyt16.3.2005

Vaikuttaako painovoiman suuruus radioaktiivisen hajoamisen

Ertsu 08.03.2015 klo 10:28 Viitsin perehtyä asiaan, kun laitat linkkiä. Kun Elektroni ja protoni luhistuvat kiinni toisiinsa, syntyy neutroni. Näköjään löydät tietoa itsekin. Ei se riitä neutronin muodostumiseen, että elektroni ja protoni (aaltofunktiot) menevät päällekkäin. Neutronin muodostuminen vaatii heikon vuorovaikutuksen välittämän reaktion, joka hävittää elektronin, muuttaa ylös-kvarkin alaskvarkiksi ja tuottaa neutriinon. Se on endoterminen reaktio, eli se vaatii tapahtuakseen...
Lue kommentti
Ertsu
Seuraa 
Viestejä6541
Liittynyt8.11.2007

Vaikuttaako painovoiman suuruus radioaktiivisen hajoamisen

Neutroni 15.12.2014 klo 20:11 Nuppineulan pään kokoinen pala mustaa aukkoa painaa tuhansia tonneja. Mikään maanpinnalla tunnettu aine ei paina sellaista. No ei paina ei. Kiinteä aine, jonka rakenteen määrää elektronitilat, perustuu täysin erilaisiin reunaehtoihin ja vuorovaikutuksiin kuin neutronitähden aine, joka pakkautuu paljon tiheämpään tilaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Neutronit%C3%A4hti "Neutronitähden sisältämä aine on erittäin tiheää: teelusikallinen neutronitähteä painaisi Maan...
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017