Jos lintuinfluenssa muuttuisi ihmisestä toiseen leviäväksi pandemiaksi, suu-nenäsuojuksia ei laajassa mitassa suositeltaisi tartunnalta suojautumiseen.

Suojusten tehosta ei ole luotettavaa näyttöä. Ennen kuin rokotetta saataisiin, avainasemassa olisi hyvä käsi- ja yskimishygienia.

Pandemiaviruksen ominaisuuksia ei tiedetä etukäteen, mutta oletetaan, että se tarttuu ja leviää samalla tavalla kuin tavalliset kausi-influenssavirukset. Influenssaan sairastunut erittää virusta hengitysteihinsä ja voi tartuttaa taudin muihin yskiessään tai aivastaessaan. Syntyvät pisarat eivät leijaile ilman mukana vaan putoavat melko pian alaspäin. Ne eivät kulkeudu metriä kauemmaksi.

Tauti voi levitä myös hengitystie-eritteillä tahriintuneiden käsien välityksellä. Lisäksi virus saattaa siirtyä erilaisista ympäristön pinnoista, kuten ovenkahvoista, jos ne ovat tahriintuneet tuoreilla eritteillä. Tartunta edellyttää, että virusta pääsee ylähengitysteiden tai sil-mien limakalvoille, kun niitä kosketellaan sormin.

Paras tapa pysäyttää viruksen leviäminen on suojata suu ja nenä kertakäyttönenäliinalla yskiessä ja aivastaessa ja laittaa käytetty liina välittömästi roskiin. Yskimisen ja aivastamisen jälkeen kädet tulisi heti pestä vedellä ja saippualla tai puhdistaa desinfioivilla käsipyyhkeillä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2006

Vastaaja:


Outi Lyytikäinen


infektiolääkäri


Kansanterveyslaitos

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018