On mahdotonta ennustaa, milloin eurosta tulee kaikille suomalaisille automaattinen ajatteluvaluutta.

Tilannetta ei oikein voi verrata edes vuoden 1963 rahanuudistukseen, jolloin seteleissä ja kolikoissa markkojen nimellisarvo vähennettiin sadasosaansa, eli vanhaa markkaa vastasi uusissa rahoissa penni. Valuutan nimi pysyi kuitenkin samana, ja kahden nollan poistaminen markkahinnoista oli varmaankin helpompi hahmottaa kuin markan ja euron arvon kuusinkertainen ero.

Voidaan kuitenkin pohtia euron omaksumisprosessin hitauden syitä, joita on monia:

- Kuluttajien käyttäytyminen on rationaalista: he haluavat välttää turhia ponnistuksia. He eivät ryhtyneet opettelemaan uusia hintoja vaan antavat oppimisen tapahtua itsestään. Kaikkien mielestä hintoja ei edes tarvitse hallita, koska niillä ei ole merkitystä päivittäisissä valinnoissa.

- Myös muuntokertoimen helppous voi olla syynä siihen, että eurohinnat kääntyvät edelleen helposti markoiksi. Kääntämisen on todettu hidastavan oppimista.

- Tärkeät hankinnat ja isot summat mielletään markkojen kautta vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin, koska näin halutaan välttää päätöksiin liittyviä taloudellisia riskejä.

- Yksilölliset erot johtuvat muun muassa iästä. Nuoret ovat oppineet euroajattelun vanhempia ikäryhmiä nopeammin, koska he eivät ole tottuneet vanhaan rahaan kuten vanhempansa.

- Rahaan liittyvillä tunteillakin on merkitystä. Jos sitoutuneisuus vanhaan rahaan pysyy voimakkaana, markka voi olla ajatteluvaluutta vielä vuosia.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2004

Vastaaja:


Liisa Peura-Kapanen


tutkija


Kuluttajatutkimuskeskus, Helsinki