On mahdotonta ennustaa, milloin eurosta tulee kaikille suomalaisille automaattinen ajatteluvaluutta.

Tilannetta ei oikein voi verrata edes vuoden 1963 rahanuudistukseen, jolloin seteleissä ja kolikoissa markkojen nimellisarvo vähennettiin sadasosaansa, eli vanhaa markkaa vastasi uusissa rahoissa penni. Valuutan nimi pysyi kuitenkin samana, ja kahden nollan poistaminen markkahinnoista oli varmaankin helpompi hahmottaa kuin markan ja euron arvon kuusinkertainen ero.

Voidaan kuitenkin pohtia euron omaksumisprosessin hitauden syitä, joita on monia:

- Kuluttajien käyttäytyminen on rationaalista: he haluavat välttää turhia ponnistuksia. He eivät ryhtyneet opettelemaan uusia hintoja vaan antavat oppimisen tapahtua itsestään. Kaikkien mielestä hintoja ei edes tarvitse hallita, koska niillä ei ole merkitystä päivittäisissä valinnoissa.

- Myös muuntokertoimen helppous voi olla syynä siihen, että eurohinnat kääntyvät edelleen helposti markoiksi. Kääntämisen on todettu hidastavan oppimista.

- Tärkeät hankinnat ja isot summat mielletään markkojen kautta vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin, koska näin halutaan välttää päätöksiin liittyviä taloudellisia riskejä.

- Yksilölliset erot johtuvat muun muassa iästä. Nuoret ovat oppineet euroajattelun vanhempia ikäryhmiä nopeammin, koska he eivät ole tottuneet vanhaan rahaan kuten vanhempansa.

- Rahaan liittyvillä tunteillakin on merkitystä. Jos sitoutuneisuus vanhaan rahaan pysyy voimakkaana, markka voi olla ajatteluvaluutta vielä vuosia.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2004

Vastaaja:


Liisa Peura-Kapanen


tutkija


Kuluttajatutkimuskeskus, Helsinki

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017