Perimäaineksen hiiliyhdisteet eivät paljon erehdy. Kuva: Shutterstock
Perimäaineksen hiiliyhdisteet eivät paljon erehdy. Kuva: Shutterstock

Voi, ja tulevaisuudessa vielä entistä tarkemmin.

Ikä on käsitteenä monivivahteinen. Jokaisella ihmisellä on kronologinen, biologinen, fysiologinen, psykologinen, sosiaalinen ja subjektiivinen ikä, jotka voivat olla erilaiset ja joita voidaan arvioida tai mitata eri tavoin ja erilaisella tarkkuudella.

Dna-tutkimukset ovat uusi tulevaisuuden työkalu kronologisen eli kalenteri-iän arviointiin. Niillä voidaan arvioida muutoksia lähetti-rna:n ja T-solujen dna:n pitoisuuksissa, telomeerien pituudessa ja dna:n metylaatiossa.

Metyloitumisella tarkoitetaan metyyliryhmiksi nimitettyjen hiiliyhdisteiden tarttumista dna:han. Vahvasti metyloitunut geeni on yleensä sammuksissa, mutta metyyliryhmiä voi myöhemmin irrota dna:sta, jolloin geeni käynnistyy.

Metylaatiomuutokset vaikuttavat nykynäkemyksen mukaan lupaavimmalta menetelmältä iän määritykseen. Yksilön dna-metylaatiopatteriston virhepoikkeama kalenteri-iästä vaihtelee ikäryhmittäin, mutta on keskimäärin noin +/- 4–5 vuotta.

Perinteisesti ikäarvioita tekevät esimerkiksi lastenlääkärit potilaan hoidon tai kehityksen seurantaa varten. Ikä arvioidaan usein luusto- tai hammaskartan, pituuskäyrien ja muiden kehitysmuutosten, kuten karvoituksen ja äänenmuutoksen, perusteella.

Oikeuslääketieteessä ikä arvioidaan yleensä viranomaisen pyynnöstä, kun halutaan selvittää lapsen kouluikä, aikuisuus ja siihen liittyvät vastuut ja seuraamukset.

Vastaajana Antti Sajantila, geneettisen oikeuslääketieteen professori, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2016