Kolikoista tarttuu käsiin huomattavia määriä nikkeliä, joka voi aiheuttaa käsi-ihottumaa.

Oireet ovat tuttuja mm. pankissa ja kaupoissa työskenteleville ihmisille, jotka joutuvat päivittäin käsittelemään rahaa. Suomessa tilastoidaan joka vuosi muutama ”raha-allergian” aiheuttama ammattitauti.

Markan, vitosen ja kympin kolikot sisältävät nikkeliä. Sitä on myös tulevissa yhden ja kahden euron kolikoissa.
Nikkeli on yleisin kosketusallergian aiheuttaja Pohjois-Euroopassa. Ihottumista ja muista oireista kärsii yli 10 prosenttia naisista ja muutama prosentti miehiä. Allergiasta ei pääse eroon.

Varsinkin nuorten oireilu on lisääntynyt kahden viime vuosikymmenen aikana. Todennäköisin syy on nikkelipitoisten esineiden yleistyminen. Etenkin korvien rei’ittäminen ja iholävistykset ärsyttävät herkästi ihoa.
Kesällä voimaan tullut EU-direktiivi pyrkii rajoittamaan tuotteiden, kuten korvakorujen, kellojen, silmälasien sankojen ja vetoketjujen, nikkelipitoisuuden niin pieneksi, etteivät ne aiheuttaisi uusia allergiatapauksia.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2001

Vastaaja:


Lasse Kanerva


osastonylilääkäri


Työterveyslaitos

kfa
Seuraa 
Viestejä2516
Liittynyt13.3.2008

Voiko ihminen olla allerginen rahalle?

Euroon siirtyminen ei kokonaan korjannut tilannetta. Eurokolikot aiheuttavat edelleenkin nikkeliallergiaa. http://www.nature.com/news/2002/020912/full/news020909-9.html "High nickel release from 1- and 2-euro coins" Tuosta sai joku kimmokkeen kysyä EU:n komissiolta sitä, miten EU:n oma nikkelidirektiivi suhtautuu kolikkojen nikkeliin. Vastauksessa arvosteltiin tuota yllämainittua tutkimusta. http://www.europarl.europa.eu/sides/getAllAnswers.do?reference=E-2002-2716&language=FI...
Lue kommentti

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017