Kivun kokemista ja siihen liittyvien reak-tioiden hallintaa voi fysiologian rajoissa koulia, koska aivojen kipukeskus on yhteydessä sellaisiin aivoalueisiin, joiden reaktioihin voi vaikuttaa.



Kipukynnyksellä tarkoitetaan sitä kynnysarvoa kipuärsykkeen voimakkuudessa, jonka jälkeen yksilö ilmoittaa tuntevansa ärsykkeen kipuna. Vaikka kipukynnyksessä on yksilöllisiä eroja, ihmiset arvioivat samansuuruisia kipuärsykkeitä hämmästyttävän samalla tavalla. Esimerkiksi asteikolla nollasta kymmeneen (0 = ei kipua, 10 = pahin mahdollinen kipu) hyttysenpisto arvioidaan kohtaan 1–2 ja säärimurtumakipu kohtaan 8–9.

Kivuntuntemus etenee kipuhermoja pitkin selkäytimeen ja sieltä aivojen kipukeskukseen. Tätä reittiä kutsutaan kipuradaksi, ja sen toiminta on välttämätöntä ihmisen hengissä säilymiselle. Kipurata toimii myös vastakkaiseen suuntaan, eli tietyt hermoradat pyrkivät estämään kipusignaalin kulkua selkäytimen kipukeskuksissa. Lisäksi aivojen kipukeskuksesta on runsaasti yhteyksiä aivojen limbiseen järjestelmään, joka säätelee mielialaan ja tunteisiin liittyviä reaktioita.

Yhteydet kipuradasta limbiseen järjestelmään antavat mahdollisuuden vaikuttaa kivun kokemiseen ja kipukäyttäytymiseen. Tätä käytetään hyväksi kivun hallinnassa ja käyttäytymiseen perustuvissa kivunhoitomenetelmissä. Äärimmilleen asian ovat vieneet intialaiset fakiirit, jotka kykenevät kävelemään kuumilla hiilillä tai istumaan neulamatolla.


Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2005

Vastaaja:


Eero Vuorinen


kivunhoidon ja anestesiologian erikoislääkäri


Kymenlaakson keskussairaala