Periaatteessa kyllä.

Asia riippuu kuun ja planeetan massasta ja niiden välisestä etäisyydestä. Esimerkiksi Maan Kuulla voisi olla kiertolainen, mutta Marsin kuulla Deimoksella ei.

Matemaattisesti ilmaistuna kuun X ja sen kuun välisen etäisyyden pitää olla pienempi kuin R×(m/M/3)exp1/3, missä m on kuun X massa, M planeetan massa ja R kuun ja planeetan välinen etäisyys. Kaavan ehdon toteuttava Deimoksen kuu kiertäisi Deimoksen sisällä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006

Vastaaja:


Seppo Mikkola


tähtitieteen dosentti


Turun yliopiston Tuorlan observatorio

pmk
Seuraa 
Viestejä1855
Liittynyt1.1.2010

Voiko kuulla olla kuu?

Neutroni 18.08.2014 klo 23:29 asdf 18.08.2014 klo 23:00 Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa lyhyt aikaskaala? Apollojen jämät putosivat matalilta kiertoradoilta viikoissa. En nyt osaa sanoa, mikä on pitkäaikaisin rata, mutta luulisin, että mihinkään satoihin tai tuhansiin vuosiin ei päästä. Eli jos ajatellaan luonnollisten kuiden muodostumisprosesseja, niin se ei ole mahdollista. Se, että meidän Kuuta kiertävät kappaleet tulevat alas viikoissa tai korkeintaan muutamassa vuodessa johtuu masconeista...
Lue kommentti
asdf
Seuraa 
Viestejä11056
Liittynyt16.3.2005

Voiko kuulla olla kuu?

Neutroni 18.08.2014 klo 23:41 asdf 18.08.2014 klo 23:35 Ne ovat L4 ja L5, mutta eivät nekään ole loputtoman vakaita. Muistaakseni ne ovat tietyillä ehdoilla (liittyvät massojen suhteisiin ja rataelementteihin) klassisella kolmen kappaleen systeemillä vakaita. Oolrait. Piti oikein tarkistaa ja niinhän se meni, että kolmesta kappaleesta suurimman pitää olla noin 25 kertaa toiseksi suurimman massainen, eli Maa-Kuu-systeemissä pelittäisi.
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017