Periaatteessa kyllä.

Asia riippuu kuun ja planeetan massasta ja niiden välisestä etäisyydestä. Esimerkiksi Maan Kuulla voisi olla kiertolainen, mutta Marsin kuulla Deimoksella ei.

Matemaattisesti ilmaistuna kuun X ja sen kuun välisen etäisyyden pitää olla pienempi kuin R×(m/M/3)exp1/3, missä m on kuun X massa, M planeetan massa ja R kuun ja planeetan välinen etäisyys. Kaavan ehdon toteuttava Deimoksen kuu kiertäisi Deimoksen sisällä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006

Vastaaja:


Seppo Mikkola


tähtitieteen dosentti


Turun yliopiston Tuorlan observatorio

pmk
Seuraa 
Viestejä1855
Liittynyt1.1.2010

Voiko kuulla olla kuu?

Neutroni 18.08.2014 klo 23:29 asdf 18.08.2014 klo 23:00 Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa lyhyt aikaskaala? Apollojen jämät putosivat matalilta kiertoradoilta viikoissa. En nyt osaa sanoa, mikä on pitkäaikaisin rata, mutta luulisin, että mihinkään satoihin tai tuhansiin vuosiin ei päästä. Eli jos ajatellaan luonnollisten kuiden muodostumisprosesseja, niin se ei ole mahdollista. Se, että meidän Kuuta kiertävät kappaleet tulevat alas viikoissa tai korkeintaan muutamassa vuodessa johtuu masconeista...
Lue kommentti
asdf
Seuraa 
Viestejä11550
Liittynyt16.3.2005

Voiko kuulla olla kuu?

Neutroni 18.08.2014 klo 23:41 asdf 18.08.2014 klo 23:35 Ne ovat L4 ja L5, mutta eivät nekään ole loputtoman vakaita. Muistaakseni ne ovat tietyillä ehdoilla (liittyvät massojen suhteisiin ja rataelementteihin) klassisella kolmen kappaleen systeemillä vakaita. Oolrait. Piti oikein tarkistaa ja niinhän se meni, että kolmesta kappaleesta suurimman pitää olla noin 25 kertaa toiseksi suurimman massainen, eli Maa-Kuu-systeemissä pelittäisi.
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018