Mustaa aukkoa ei voi tuhota.

Se kuitenkin haihtuu itsestään – jos on aikaa odottaa.

Musta aukko syntyy, kun aine luhistuu äärettömän tiheäksi pisteeksi eli singulariteetiksi. Singulariteetin ympärille muodostuu paikka, tapahtumahorisontti, joka on kuin yksisuuntainen aita: aukkoon voi joutua, mutta sieltä ei pääse pois. (Edes valo ei pysty pakenemaan aukosta. Siitä nimi.)

Niinpä aukkoon heitetty pommi tai antimateriapaukku ei tuhoa sitä. Sen sijaan kaikki aukon sisään joutuva tavara, mukaan lukien räjähdyksen energia sekä aineen ja antiaineen annihilaatiossa syntyvä valo, päätyy ennen pitkää singulariteettiin.

Toisen mustan aukon pudottaminenkaan ei auta. Sen ja tuhoyrityksen kohteeksi joutuneen aukon singulariteetit vain yhtyvät suurempimassaiseksi aukoksi.

Toisaalta mustat aukot säteilevät aavistuksen verran kvanttifysikaalista Hawkingin säteilyä. Sen ansiosta ne höyrystyvät vähitellen. Prosessi on äärimmäisen verkkainen: sitä hitaampi, mitä massiivisempi aukko on kyseessä. Esimerkiksi Auringon massainen musta aukko höyrystyy noin 10 potenssiin 66 vuodessa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009

Vastaaja:


Kari Enqvist


kosmologian professori


Helsingin yliopisto

Goswell
Seuraa 
Viestejä11317
Liittynyt8.3.2010

Voiko mustan aukon tuhota?

deep'n'dark 07.03.2015 klo 17:54 Mustat aukot ovat aivan selvästi tulevaisuuden aurinkoja, sitten kun se on ahmaissut tarpeeksi paljon materiaa. Energia on ikuista koska unversumissa se vain uusiutuu (mustan aukon/uus-aurinkojen myötä). Noin sen näen minäkin, mustan "singulariteetti" on se mistä "alkurähähdys" on lähtöisin, se ei ole äärettömän tiheä, ei äärettömän pieni, eikä äärettömän kuuma, vaan helvetin suuri ja helvetin kuuma ja helvetin tiheä. Mustalla on kriittinenmassa jossa tapahtuu...
Lue kommentti

Minun mielestä noin.

ksuomala
Seuraa 
Viestejä2828
Liittynyt30.3.2014

Voiko mustan aukon tuhota?

Jos käsienheiluttelutasolla pysytään niin se toinen wikipedian tulkinnoista tekisi tarpeettomaksi tuon kysymyksen miksi negatiivisen energian hiukkaset valikoituvat meneväksi mustaan. Sen sijaan jotain tunneloituu meidän puolellemme tapahtumahorisonttia ja muuttaa lähistöllä oleilevat virtuaalihiukkaset oikeiksi hiukkasiksi. Se, miten asiat kaavanpyörittelytasolla menevät, onkin sitten aivan toinen juttu eikä se selviä netissä vänkäämällä. Joten voisin vaikkapa lopettaa itsestäni pellen...
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018