Pääsääntöisesti jätteiden poltto on kielletty sekä taajama- että haja-asutusalueella.

Kuitenkin lämmitystarkoituksessa saa polttaa paperia, pahvia ja kartonkia esimerkiksi muiden polttoaineiden sytyttämiseksi tai niiden lisänä. Pelkän sanomalehti- tai muun paperin polttaminen omakotitalon lämpökattilassa on työlästä ja tehotonta. Sen suuri tuhkapitoisuus (10-30%) hidastaa ja haittaa palamista. Epätäydellisen palamisen seurauksena syntyy runsaasti palamatonta hiiltä sisältävää tuhkaa, joka tukkii helposti arinat. Lisäksi piipusta tupruaa ympäristöön paljon häkää ja hiilivetyjä.

Mitä laadukkaampi paperi, sitä suuremmat haitat. Esimerkiksi aikakauslehtipaperissa on täyteaineena runsaasti erilaisia mineraaleja, jotka lisäävät poltettaessa syntyvän tuhkan määrää. Laatupaperien polttaminen aiheuttaa myös raskasmetallipäästöjä, sillä värikkäiden painotuotteiden metallipohjaiset väripigmentit voivat polttolämpötiloissa höyrystyä ilmaan.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 2/1998

Vastaaja:


Markku Orjala


erikoistutkija


VTT Energia

Denzil Dexter
Seuraa 
Viestejä6665
Liittynyt7.8.2007

Voiko omakotitalossa huoletta polttaa paperia?

Saa polttaa, anna mennä vaan. Ulkomailla myydään myös käsikäyttöisiä briketöintipuristimia, joilla paperista tai paperimassasta puristetaan vähän pidempään palavia harkkoja. Toki laki sanoo, että ainoastaan hyvät veljet Lassela+Tikanpuro saavat polttaa paperia, jota sinä olet velvollinen heille tuottamaan, mutta sinä ja minä emme voi sitä tietää. Itsenäisyyspäivän kunniaksi suosittelen tekemään itsenäisiä päätöksiä ja turvautumaan lakiin silloin, jos joku kuolee. En silti suosittele tekemään...
Lue kommentti
JoukoA
Seuraa 
Viestejä622
Liittynyt15.7.2009

Voiko omakotitalossa huoletta polttaa paperia?

Paperi olisi kiitollinen aihe direktiivinikkareille ja verolakien säätäjille. Sen ominaisuuksia ei ole vielä viritelty toppia lähellekään. Jos itse olisin rahan ja tekemisen puutteessa lähtisin tähän suuntaan: PAINOMUSTE --- voisi olla biohajoavaa joka katoaa näkyvistä muutaman päivän kuluttua -- painotuotteen valmistaja olisi pakotettu takaisinkeruuseen ja uusiokäyttöön. Myrkyttömien painovärien säilymisaikaa voisi jatkaa esimerkiksi UV-säteilyttämällä. POLTTAMINEN --- Metalli-, myrkkyvapaa...
Lue kommentti

Kiikkustuoliskeptikko

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017