Pölyt tarraavat toisiinsa helpommin kuin pisarat. Kuva: Shutterstock
Pölyt tarraavat toisiinsa helpommin kuin pisarat. Kuva: Shutterstock

Tuskin, mutta vannomatta paras.

Se vaatisi sarjan epätodennäköisiä sattumia. Nykynäkemyksen mukaan planeettojen aines on peräisin räjähtäneistä tähdistä, supernovista. Niiden jäännöksistä syntyy uusi keskustähti, ja planeetat kehittyvät sitä kiertävästä protoplanetaarisesta pöly- ja kaasukiekosta.

Jotta vesiplaneetta olisi mahdollinen, protoplanetaarisen kiekon jonkin osan täytyisi olla pelkkää vettä, ja pisaroiden pitäisi kerääntyä isommiksi kappaleiksi planetesimaaleiksi.

Tavalliset planetesimaalit syntyvät pölyhiukkasten törmätessä ja tarttuessa toisiinsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Planeetan synnyn viime vaiheessa protoplaneetat kerryttävät massaansa niihin törmäävistä planetesimaaleista. Jos nämä kaikki olisivat vettä, törmäyksissä vapautuva energia höyrystäisi veden ja levittäisi sen avaruuteen. Jos planetesimaalit olisivat jäätä ja hyvin kaukana keskustähdestä ja jos niiden keskinäiset nopeudet olisivat hyvin pieniä, protoplaneetta voisi ehkä kerätä pelkästä vedestä koostuvia planetesimaaleja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että planeetta rakentuisi pelkästä vedestä. Avaruus on tietenkin iso, enkä uskalla ehdottomasti sanoa, ettei sellaista voisi jossakin syntyä.

Vastaajana Mikael Granvik,

planeettatutkija, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2016

Sisältö jatkuu mainoksen alla