Valitettavasti emme voi ostaa revontulia purkissa emmekä tehdä upeita näytelmiä tilaustyönä japanilaisturisteille, mutta jotain kuitenkin osataan.

Todellisimman oloisen revontulilaitteen, Terrellan, rakensi norjalainen Kristian Birkeland jo 1900-luvun alussa. Se on magneettipallo, jonka pinta päällystetään fluoresoivalla aineella ja ympärille luodaan sähkömagneetilla maapallon magneettikenttää vastaava dipolimainen magneettikenttä. Kun pallo pannaan tyhjiöön ja sitä pommitetaan vapailla elektroneilla, magneettikenttä ohjaa elektronit renkaiksi magneettisten napojen ympärille. Elektronien iskeytyessä fluoresoivaan pintaan syntyy säteilyä ja valorenkaat, jotka näyttävät jokseenkin maapallon revontulivyöhykkeiltä.

Nykytiede osaa tuottaa revontulia myös ilmakehässä. Yläilmakehään lähetetään radioaaltoja ikään kuin lämmittämään ilmakehän hiukkasia. Näin elektronit saavat sen verran lisäenergiaa, että ne pystyvät virittämään happiatomeja ja typpimolekyylejä samaan tapaan kuin avaruudesta ilmakehään saapuvat elektronit. Esimerkiksi eurooppalaisella Eiscat-tutkajärjestelmällä saadaan aikaan keinotekoisia revontulia niillä valon aallonpituuksilla, joilla revontulia luonnostaankin syntyy. Valo on kuitenkin hyvin hentoa ja rajoittuu pienelle alueelle.  

Vastaajana Noora Partamies, tutkija, Ilmatieteen laitos
Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2013

Mahtuisi kylpyhuoneeseen.

Ei tiedetä tarkasti, paljonko galaksissamme on tähtiä. Yleensä arvio perustuu Linnunradan mitattuun ainemäärään, joka on noin 500 miljardia Auringon massaa. Tähtien osuus siitä on pyöreät 100 miljardia. Koska suurin osa tähdistä on Aurinkoa keveämpiä, tähtien luku on suurempi. Olkoon 300 miljardia karkea arvio.

Keskikarkean hiekan jyvien läpimitat ovat 0,25–0,5 millimetriä. Siitä voi laskea kuutiomillin hiekkaa sisältävän noin 30 jyvästä. Hiekkakasan tilavuus saadaan siis jakamalla 300 miljardia 30:llä, mistä tulee 10 miljardia kuutiomilliä eli 10 kuutiometriä. Kylpyhuone on tätä kokoluokkaa.

Jyvien määrää voi myös luonnehtia siirtämällä ne aika-akselille. Poimitaan jyviä yötä päivää yksi per sekunti. Tätä vauhtia hiekkakasa hupenisi 10 000 vuodessa. Paljon vai vähän?

Vastaajana Pekka Teerikorpi,

tähtitieteen dosentti, Turun yliopisto.

Jlkaistu Tiede-lehdessä 10/2017

Unilamaa edeltää siirtymä. Kuva: Shutterstock

Lihakset eivät vielä ole täysin rentoutuneet.

Moni on herännyt säpsähtäen tai nytkähtäen juuri kun on saamassa unen päästä kiinni. Joskus kokemukseen yhdistyy ikävä putoamisen tunne.

Ilmiö on ihmiselle normaali, mutta sen syytä ei oikein tunneta. Erään teorian mukaan kyseessä on elimistön rentoutumiseen liittyvä reaktio. Aivot ovat jo vaihtaneet tajunnan tilaa, mutta lihakset käyvät yhä kierroksilla. Ne eivät ole vielä unilamassa.

Nytkähdykset ja säpsähdykset ovat ilmeisesti osa hermoston siirtymävaihetta, sillä niitä ei esiinny valveessa eikä varsinaisessa unessa.

Vaikka nytkähteleminen on täysin luonnollista, se voi usein toistuessaan kieliä unen puutteesta tai epäsäännöllisestä unirytmistä. Jos olo tuntuu levänneeltä, säpsähdyksistä ei kannata huolestua.

Vastaajana Tarja Stenberg,

fysiologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017