Välttämättömien vitamiinien ja kivennäisaineiden tarpeen voi korvata sopivalla annoksella pillereitä, mutta tyydyttävää ruokakokonaisuutta niistä ei saa.



Ensimmäisen ongelman muodostaa ruoan- energiamäärä. Ihmisen pitää päivässä saada noin varttikilo tärkkelystä ja sokereita, satakunta grammaa proteiineja ja 50 grammaa rasvoja, joten pillereistä koostuisi aikamoinen keko. Toisen ongelman muodostaa kuitu, jota suoli kunnolla toimiakseen tarvitsee kohtuullisia määriä. Avaruuslennoilla, joilla on käytetty pieneen tilavuuteen puristettua sissimuonaa, ummetuksesta voi olla jotain hyötyäkin, mutta täällä maassa on hyvä nauttia säännöllisesti kuitupitoisia ruokia.

Vaikka uskoisi saavansa kaiken välttämättömän pillereistä, jotakin tärkeää voi jäädä puuttumaan. Esimerkiksi kasvisruoan karotenoidit ja flavonoidit ovat terveydelle hyödyllisiä, vaikka eivät välttämättömiä olisikaan.
Pelkkien pillereiden syöjälle jää myös nälkä. Tehokkaimmin nälän pitää kurissa kuitu- ja proteiinipitoinen ruoka. Ja sitten on muistettava vielä ruoan herkullisuuskin.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2005

Vastaaja:


Antti Aro


professori


Helsinki

Sepi
Seuraa 
Viestejä3262
Liittynyt16.3.2005

Voiko ruoan korvata ravintopillereillä?

^Kirjoitat ehkä kevytmielisesti, mutta asiallisesti. Lemmikkimme syövät tarkasti laadittua sapuskaa, joka sisältää monipuolisesti kutakuinkin kaiken, jota niiden elimistöt tarvitsevat. Karva kiiltää, kirsu on sopivan kylmä ja kostea ja silmät loistavat kiitollisena hyvästä hoivasta. Miksi ei siis tehtäisi ihmiselle sopivaa vastaavaa tuotetta, jolle olisi ensi vastustuksen hälvettyä vaikka kuinka paljon käyttöä. Katastrofialueille laivataan säkkitolkulla maitojauhetta, jotta lapset saadaan...
Lue kommentti
Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Voiko ruoan korvata ravintopillereillä?

Sitäpaitsi koirat voivat todella hyvin nappuloilla. Moni koira on ongelmainen. Noita koiria käytetään jätemyllynä. Nappulakoirille kun antaa pussin ohjeen mukaan, niin koirat pysyvät vireessä eli normaalipainossa, vatsa kunnossa ja turkki kiiltää. Hyvinvointisysteemin ihmisten ongelma on se, että kaikki ateriat ovat herkkuaterioita. Lisäksi on opetettu venyttämään vatsalaukkua isolla vihanneskasalla ennen pääruokaa. Ei tämmöistä lihavuusongelmaa ollut ennen 70-lukua. Sodan jälkeen syötiin...
Lue kommentti

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017