Samaanit voivat parantaa monia sairauksia, joissa lääketiede tuntuu olevan tehoton.

Vastaavasti lääketiede parantaa sairauksia, joihin samaanien keinot eivät pure.

Monissa arkaaisissa kulttuureissa sairaudet tulkitaan pahojen henkien aiheuttamiksi tai vihamielisten ihmisten kirouksista johtuviksi. Samaani voi etsiä kirouksille vastaloitsuja tai esimerkiksi imeä pahan hengen pois.
Samaaneilla on myös käytössään lääkekasveja, joilla on tunnettuja hoitavia vaikutuksia.

Samaani tulkitsee oireita oman kansansa uskomusten näkökulmasta. Hän ei selitä ainoastaan sairautta, vaan hänen ”diagnoosistaan” käy ilmi, mikä on ihmisten paikka kosmoksessa ja miten ihmisten tulisi elää sen osana. Samaani saattaa siis olla jopa lääkäriä tehokkaampi vaikeista elämäntilanteista juontavien stressisairauksien hoidossa, koska samaani hoitaa koko ihmistä ja yhteisöä eikä vain oireita.

Syövän tai muun parantumattoman taudin aikana ihmiset etsivät yleensä apua useilta eri samaaneilta ja alkavat epäillä heidän voimiaan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2001

Vastaaja:


Matti Kamppinen


kulttuuriantropologian dosentti


Turun yliopisto

Jodi
Seuraa 
Viestejä2187
Liittynyt27.2.2014

Voiko samaani oikeasti parantaa?

Shamaani eli kiinteästi yhteisönsä elämää tuntien kaikkien elämän liki. Kriisit hän huomasi ja tunsi ihmisen reakointitavan niihin. Lepytteli tai komensi ja antoi troppia tai trippiä lisäksi. Hän oli se mikä auttoi kun muut keinot vain sotkivat asiaa. Mitä vartin vastaanottoajalla lääkäri tuikituntemattomasta osaa päätellä. Määrää vain nappeja jotka voisivat olla kalkkiakin. Yllättävän monen vaivan syy on reaktio stressiin josta vatsa oireilee, uni katkeilee ja rasitustaso äkisti kohoaa...
Lue kommentti

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Voiko samaani oikeasti parantaa?

Aweb 10.10.2014 klo 13:20 Jos shamaanilla on käytössään toimiva hoitomuoto, miksi se ei muka olisi nykylääketieteen käytettävissä myös? Kai nuo menee niinkin, että se shamaani käyttää jotain luonnonyrttiä, ja lääketiede siitä samasta yrtistä eristettyä, vaikuttavaa ainesosaa. Kumpi sitten toimii paremmin, paju vai asperiini? Muistelisin että juurikin taannoin jossain Michael Mosleyn tiededokumentissa joku tyyppi sanoi että on naurettavaa väittää että tuollainen paju tehoaa, koska kyseisestä...
Lue kommentti

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017