Sylki on useimmilta fysikaalisilta ominaisuuksiltaan lähellä vettä, josta se yli 99-prosenttisesti koostuu.

Esimerkiksi syljen jäätymispiste on –0,1– –0,4ºC. Siksi syljen käyttäytymistä voi pohtia vesikokeiden pohjalta. Niitä on tehty runsaasti, koska tietoa pienten vesipisaroiden jäätymisestä tarvitaan esimerkiksi ilmastomallien kehittämiseen ja hiihtorinteiden lumetukseen.
Kokeissa vesipisaroita kannatellaan nousevassa ilmavirtauksessa. Jos pisaroiden halkaisija on yksi millimetri, vesi alussa 37-asteista ja ilma –40-asteista, prosessi etenee seuraavasti:
– Pisarat viilenevät, kunnes ne ovat alijäähtyneet noin –15 asteeseen. Tähän kuluu noin 30 sekuntia.
– Pisarat saavat yhtenäisen jääkuoren, jonka sisällä vesi lämpenee jäätymisessä vapautuvan latentin lämmön takia nolla-asteiseksi. Tämä tapahtuu jopa alle sekunnissa.
– Jääkuori paksunee ja paine pisaran sisällä kasvaa, koska jään tiheys on pienempi kuin veden. Lopulta kuoreen syntyy halkeama, josta purskahtaa vettä. Se jäätyy nopeasti kuoren pinnalle, mutta pieni osa voi sinkoutua erilleen. Myös tähän vaiheeseen kuluu noin 30 sekuntia.
Jos pisaroiden halkaisija on vain 0,1 millimetriä, ajat lyhenevät muutamiin sekunteihin. Suurilla pisaroilla kokeita ei juuri ole tehty. Ilman liikenopeus on koetilanteissa yleensä melko pieni, vain 1–2 metriä sekunnissa.
Sylkijä voi yrittää nopeuttaa jäätymistä leikkimällä olevansa pieni lumitykki. Tykkilunta tehtäessä vesi ja ilma sekoitetaan korkeassa paineessa ja vapautetaan suuttimien läpi. Tehokas purskutus ja vahvat poskilihakset ovat siis avuksi!

Vastaaja:


Esko Kuusisto


hydrologi


Suomen ympäristökeskus

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018