Kun minulle muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran esitettiin tämä kysymys, piti vastata nopeasti ja tiivistetysti.

Vastasin, että höpö höpö. Ilmakehä on kuitenkin niin mutkikas, että periaatteessa mitään uutta näkemystä ei voida noin vain höpö-höpöttää. Pitäisi tutkia ja etsiä vastausta kirjallisuudesta. Tästä aiheesta ei kuitenkaan ole osunut silmiini mitään, joten jouduin edelleen pohtimaan omillani.

Pääosa ilmakehän otsonista on ylhäällä otsonikerroksessa. Vaikka ilma niin korkealla on jo aika harvaa, otsonimäärä on kuitenkin melkoinen. Kuinka pystyisimme valmistamaan ja kuljettamaan tarvittavan kasumäärän?

Otsonikerroksesta purkautuu otsonia alaspäin - aina maan pinnalle saakka - erilaisten sääilmiöiden yhteydessä. Tällaisia purkauksia tapahtuu eri puolilla maapalloa joka päivä. Luulen, että jo yksi purkaus siirtää otsonia alempiin kerroksiin enemmän kuin ihmiskunta voi kuljettaa ylös otsonikerrokseen. Otsonin valmistukseen ja kuljetukseen näin valtavissa määrin liittyisi myös iso joukko ympäristöongelmia, jotka jo itsessään voisivat kumota hyödyn, joka kenties muuten olisi saavutettavissa.

Toinen asia on sitten, olisiko varastojen täydentämisestä hyötyä. Otsonikerroksessa on aina tuhoutunut ja syntynyt otsonia. Siellä vallitsee tasapaino tuottavien ja hävittävien mekanismien välillä. Niin on nykyäänkin. Me olemme vain voimistaneet hävittäviä mekanismeja, ja tasapaino saavutetaan nyt alemmalla otsonitasolla. Jos haluaisimme muuttaa tasapainoia tuottajien eduksi, joutuisimme vakituisiksi tuottajiksi: meidän pitäisi kuljettaa otsonia ylös koko ajan. Tilannetta voisi verrata padottuun altaaseen, jossa pato olisi vesirajan alapuolella. Vesirajaa olisi vaikea pitää korkealla katamalla vettä altaaseen. Olisikohan oikea vastaus se, että ei kannettu vesi kaivossa pysy - varsinkaan, jos kaivo on Atlantiakin suurempi?

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 1/1996

Vastaaja:


Juhani Rinne


tutkimusprofessori


Ilmatieteen laitos

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla