Mikä on myrkkyä meille, on myrkkyä myrkkyä myös koiralle. Kuva: Shutterstock
Mikä on myrkkyä meille, on myrkkyä myrkkyä myös koiralle. Kuva: Shutterstock

Kyllä, mutta myrkynsieto vaihtelee lajista toiseen.

Monet sorkkaeläimet ja jyrsijät käyttävät ravinnokseen suursienten itiöemiä, ja joidenkin Australian pienten pussieläinten ravinto koostuu valtaosin sienten maanalaisista itiöemistä. Useat eläimet syövät myös myrkyllisiä sieniä, mutta myrkynsieto vaihtelee lajista toiseen. Kaikilla sitä ei ole ollenkaan.

Esimerkiksi koirille myrkyllisiä ovat periaatteessa samat sienilajit kuin ihmiselle. Märehtijöillä taas pötsin symbionttiset mikrobit voivat hajottaa sienimyrkkyjä.

Myrkyllisiä yhdisteitä on kehittynyt sienten itiöemiin ainakin osin lisääntymistä varmistamaan. Yhdisteet estävät eläimiä tuhoamasta itiöemiä tai lykkäävät niiden syöntiä, kunnes itiöt ovat kypsiä ja valmiita leviämään. Eläimet voivat myös oppia välttämään myrkyllisiä lajeja, jos syönnistä seuraa myrkytysoireita.

Sienisääskien toukat käyttävät ainoaksi ravinnokseen itiöemiä, ja ne syövät myös ihmiselle myrkyllisiä lajeja, kuten kärpässieniä, ja ihmisen ruoansulatuskanavaa ärsyttäviä kirpeitä rouskuja. Myös etanat ja kovakuoriaisten toukat syövät myrkkysieniä.

Itiöemät eivät yleensä ole kauttaaltaan yhtä myrkyllisiä, vaan myrkkyä on usein enemmän heltoissa ja pilleissä kuin mallossa. Myrkkypitoisuus voi myös alentua itiöiden kypsyessä. Oravat taas ripustavat itiöemiä kuivumaan talviravinnoksi oksanhankoihin. Todennäköisesti kuivatus vähentää myrkkyä.

Vastaajana Annamari Markkola,

yliopistotutkija, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2016

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018