Eri lajeihin kuuluvien sekaparien jälkeläisiä tavataan luonnossa säännöllisesti.

Risteymät ovat ulkonäöltään tavallisesti vanhempiensa sekamuotoja mutta voivat myös muistuttaa vain toista vanhempaansa.

Sekaparien muodostuminen on sitä mahdollisempaa, mitä läheisempää sukua lajit ovat keskenään.

Kehityshistoriallinen etäisyys ja lintujen käyttäytymisen erityispiirteet selittävät, miksi toisissa heimoissa ja suvuissa risteytyminen on tavallista ja toisissa lähes olematonta.

Sorsalinnuilla risteymät ovat yleisiä, sillä niiden kromosomisto on samankaltainen ja pariutumiskäyttäytymisessä on runsaasti yhteisiä piirteitä. Lisäksi ne pariutuvat talvehtimisalueillaan suurissa sekaparvissa, jolloin seksuaalinen kiinnostus harhautuu helposti vieraaseen lajiin.

Esimerkiksi Turun seudulla on viime vuosina havaittu yhä enemmän meri- ja kanadanhanhien risteymiä.
Heinäsorsa ja ankka risteytyvät vaivatta, sillä ne kuuluvat samaan lajiin: ankka on heinäsorsasta jalostettu kesy muoto.

Varis ja harakka eivät ole läheistä sukua, eikä niiden risteymiäkään tunneta.
Hyvä lähde eri lintulajien risteytymien esiintymiseen ja niitä koskevaan kirjallisuuteen on Serge Dumont Bird Hybrids Database: www.bird-hybrids.com


Suomalaisia kuvia lintulajien välisistä risteymistä on professori Harry Lehdon verkkosivuilla osoitteessa: http://users.utu.fi/hlehto/photo/hybrid/


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2005

Vastaaja:


Esa Lehikoinen


ekologian dosentti


Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018