Eri lajeihin kuuluvien sekaparien jälkeläisiä tavataan luonnossa säännöllisesti.

Risteymät ovat ulkonäöltään tavallisesti vanhempiensa sekamuotoja mutta voivat myös muistuttaa vain toista vanhempaansa.

Sekaparien muodostuminen on sitä mahdollisempaa, mitä läheisempää sukua lajit ovat keskenään.

Kehityshistoriallinen etäisyys ja lintujen käyttäytymisen erityispiirteet selittävät, miksi toisissa heimoissa ja suvuissa risteytyminen on tavallista ja toisissa lähes olematonta.

Sorsalinnuilla risteymät ovat yleisiä, sillä niiden kromosomisto on samankaltainen ja pariutumiskäyttäytymisessä on runsaasti yhteisiä piirteitä. Lisäksi ne pariutuvat talvehtimisalueillaan suurissa sekaparvissa, jolloin seksuaalinen kiinnostus harhautuu helposti vieraaseen lajiin.

Esimerkiksi Turun seudulla on viime vuosina havaittu yhä enemmän meri- ja kanadanhanhien risteymiä.
Heinäsorsa ja ankka risteytyvät vaivatta, sillä ne kuuluvat samaan lajiin: ankka on heinäsorsasta jalostettu kesy muoto.

Varis ja harakka eivät ole läheistä sukua, eikä niiden risteymiäkään tunneta.
Hyvä lähde eri lintulajien risteytymien esiintymiseen ja niitä koskevaan kirjallisuuteen on Serge Dumont Bird Hybrids Database: www.bird-hybrids.com


Suomalaisia kuvia lintulajien välisistä risteymistä on professori Harry Lehdon verkkosivuilla osoitteessa: http://users.utu.fi/hlehto/photo/hybrid/


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2005

Vastaaja:


Esa Lehikoinen


ekologian dosentti


Turun yliopisto