Olennaisin luonnossa liikkumisen taito on kävely.

Hypähtelen Reposaaren rannan kivillä ja yritän tunnistaa kivien välissä kasvavia kasveja. Kalliolammikkoon on jäänyt muutamia vesikirppuja ja hankajalkaisia. Lammikko näyttää niin pieneltä, että se kuivuu jossain vaiheessa kesää. Pienet keijuston äyriäiset kuolevat varmaan jo aiemmin, kun auringon paahde kuumentaa veden.

Vietin lapsuuden kesäni Itämeren rannalla Eurajoella. Meren leväinen tuoksu tuntuu kotoisalta, ranta-alpit ja rantakukat ovat Suomen kukista kauneimpia. Aurinkoisina kesäpäivinä opin kulkemaan rantakivillä.

Kymmenisen vuotta sitten tein opettajaopintoja ja vein yhdeksäsluokkalaiset luontoon. Ohjaava opettaja kehotti muistuttamaan edellisellä tunnilla, että menemme metsään ja että jalkaan ei kannata laittaa niitä tuliterimpiä tennareita. Harjoittelutunnilla seurasin, miten parikymmentä helsinkiläisnuorta kulki metsäpolkua ja kompasteli valkoisissa Conversen kengissä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eräs koululaisista kompastui polulla mataavaan puun pintajuureen. Toinen liukastui ja kaatui ojaa ylittäessään. Tuntisuunnitelmaan olin kirjannut tavoitteiksi muutamien kasvilajien tunnistamisen, ekosysteemin rakenteen kuvaamisen ja ekologisen tutkimuksen tekoon perehtymisen. Lopulta oppitunnin pääsisällöksi nousikin kävelemään oppiminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsena kävin perheeni kanssa metsässä niin usein, että opin kävelemään maastossa. Taidosta tuli itsestäänselvyys, enkä enää tajunnut, että se pitää opetella. Luonnossa liikkumisen taidoista mainitaan usein kartanluku, kompassinkäyttö ja syötävien marjojen ja sienten tunnistaminen. Olennaisin on kuitenkin kävelytaito, ja viimeistään koulussa se pitäisi oppia.

Monet suomalaiset ja muutkin eurooppalaiset pitävät metsää sitä kauniimpana, mitä helpompi siellä on liikkua. Suomalaisista kaunein on hoidettu talousmetsä, jossa on järeitä puita. Luonnon monimuotoisuuden kannalta parempi olisi metsä, jossa on lahopuita ja eri-ikäistä kasvustoa. Jos ihmiset osaisivat kävellä metsässä, he ehkä suhtautuisivat myönteisemmin metsiensuojeluun.

Luontosuhde kuulostaa abstraktilta, mutta kyse on hyvin kouriintuntuvista asioista. Siitä miltä ympäristö näyttää, kuulostaa ja tuoksuu. Siitä että osaa liikkua luonnossa, pysyy pystyssä ja näkee mitä ympärillä tapahtuu.

Hypin kiveltä toiselle Reposaaressa. Otan kengät pois, jotta ne eivät kastu rantavedessä. Tuo yksi kivi näyttää vakaalta, tuo toinen horjuvalta. Iso kivi veden rajassa keikkuu hieman, mutta varovaisesti etenemällä sen päällä on helppo pysyä. 

Kun rantakivillä on kerran oppinut kulkemaan, taito seuraa läpi elämän. 

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian  tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä11934

Jalkapohjilla myös vältetään allergiat ja pitkä lista sairauksia, koska luonto on omilleen reilu.
Jalkapohjien kautta tosiaan rakennetaan suhde luontoa ohjaaviin rihmastoihin. Suhteen kruunaa kuoleman jälkeen ruumiin hautaaminen rihmastojen ja kaitsettaviensa ruuaksi.

Jepajee analysoi: "Minijehovan tapauksessa menetät kaiken. Sen takia hän etsii ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Normiguruilua. Gurut ovatkin kaikki psykopaatteja.

Pitää alistua parin vuoden intensiiviaivopesuun jotta kykenee edes etäisesti ymmärtämään hänen ylivertaisuuttaan. Hän ei anna mitään. Hän listaa tarpeesi."

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä6121

masterogg kirjoitti:
E.T mainittu 😊✌🏻

Hämmentyneille lukijoille selvennettäköön, että alieneita ei ole. Suloinen huijaus kollektiivisen tietoisuustason nostoon 👌🏻

Moro Oggy. E.T.  oli ystäväni, olenhan kertonut sen olleen lankakaupasta ostettu prototyyppi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla