Avara maisema tekee hyvää ihmisen mielelle. Kuva: Markus Sirkka/Metsähallitus
Avara maisema tekee hyvää ihmisen mielelle. Kuva: Markus Sirkka/Metsähallitus

Kannattaa mennä metsään. Tutkimustenkin mukaan on terveellistä hypistellä sammalta, makoilla planeetan vanhimmalla peruskalliolla ja tarjota nokare hilloa kekomuurahaisille.

Kuusikko Sipoonkorven pohjoisosissa on Suomen jylhin, metsäisin. Luonnonvarakeskuksen mukaan millään muulla maamme metsäalueella ei esiinny yhtä paljon runkokuutioita yhdellä neliökilometrillä kuin täällä. Emme kuitenkaan ole mottihommissa, vaan käymässä metsäkylpyyn.

Siimeksessä on vilpoista ja kosteankirpeää. Jokunen sortunut kuusijättiläinen makaa kääpäisenä ja sammaloituvana maapedillään. Niiden kaatuminen synnytti valopaikkoja, joissa kukoistaa pähkinäpensas runkokimppuineen. Monimuotoisessa metsässä kasvaa myös haapa, raita, vaahtera, korpipaatsama ja koiranheisipuu. Laakson pohjalla välkehtii hopeinen nauha: taimenen, saukon ja talvisin koskikaran kotipuro.

Kasvin juuret aistivat virtaavan veden akustisen värähtelyn ja hakeutuvat sitä kohti. Olemme samanlaisia, huomaatko? Hakeudumme automaattisesti purokosken äänen suuntaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Istumme lähelle virtaa muhkealle kuusenjuurelle. Katse hakeutuu veden pintaan. Kuplat kiertävät kehiä, liittyvät toisiin kupliin, puhkeavat. Vaivihkaa solina täyttää mielen, silmät sulkeutuvat. Hetkeen maailmassa ei ole muuta kuin raikas musiikki, joka huuhtelee olemustamme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue uudesta Tiede Luonto -lehdestä, miten retki jatkuu, miksi on parempi kävellä kuin ajaa polkupyörällä ja millä tavoin lumoutuminen vaikuttaa aivoihin. Kesän numero ilmestyy 11. heinäkuuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla